Masusta maailmaan

Uudet tuulet

2013-11-08T21:58:17+02:00

Pitkän hiljaisuuden jälkeen paljastettakoon täälläkin, että vatsani on aikalailla pyöristynyt ja onnellisina odotamme toista pienokaista syntyväksi keväällä!! :)

Uusien tuulien saattelemana päätin aloittaa uudelta pohjalta bloggaamisen, tällä kertaa tuolla bloggerin puolella. Kovinkaan ahkerasti en sinnekään ole kirjoitellut, mutta uutta odotusta pääsee seuraamaan täältä!

Onnemme on pitkään pidetty vain omana tietonamme, ja kun tiesin tuttavieni tätä lukevan, en uskaltanut aiemmin asiaa paljastaa. Nyt mennään jo viikolla 18 + 5 eikä asia jää arvailujen varaan, minut nähdessään :)

Kuulumisia!!

2013-08-10T10:50:00+03:00

Niin se aika rintää, meidän pieni mussukka on jo 1v 10kk. Iso ja reipas tyttö!
Tämän pitkän hiljaisuuden aikana, on meille sattunut ja tapahtunut vaikka mitä.. Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon..

Tyttelin lempipuuhiin nykyään kuuluu ulkoilu, tuo voisi olla aamusta iltaan asti ulkona, keinua, laskea mäkeä, ratsastaa kiikkuhevosilla ja tehdä kakkuja tai puhaltaa saippuakuplia. Ja pelkästään ulkona kirmaaminen ja pallon pelaaminen koiran kanssa on huippu hauskaa. :) Ja juu koiran kanssa nuo kaksi ovat edelleen erottamattomat ystävykset!

Musiikista tykkää myös ja aika paljon meillä lauletaan ja tanssitaan, Muumeja ja Frööpelin palikoita katsellaan aika paljon. Tyttö osaa laulaa aika montaa laulua ja leikkii komeasti Frööpelien mukana. Muumeista lempi hahmot taitavat olla Nipsu ja Mörkö, kyllä mörkö! Hassua sinänsä, mutta mörköa täällä huudetaan ja jaksoja pitää kelailla kohtauksiin joissa mörkö näkyy.. "möööökö, hui" sanoo tyttö. Lomalla käytiin Muumimaailmassa ja voi että tuo oli onnessaan, koko päivän jaksoi kirmata hahmojen perässä ja käydä useaan kertaan kaikkia halimassa!

Tyttö puhua pälpättää jo todella paljon ja yrittää toistaa aivan kaiken. Pienessä ajassa puhe on kehittynyt paljon ja jutut ovat yksittäisistä sanoista kasvaneet jo lyhyiksi lauseiksi. Kovasti tyttö on oppinut komentamaan ja uhmaikäkin on jo antanut ensimmäisiä merkkejään..

Kesän tyttö lomaili kotona meidän ja mummujen seurassa, mutta tällä viikolla alkoi arki taas ja tyttö meni päiväkotiin. Viime helmikuussa palasin töihin ja tyttö aloitti tarhassa, voi kuinka silloin jännitin ja itkukin pääsi kun ensimmäistä aamua tyttöä sinne vein. Emme tuolloin ihan lähipäiväkotiin paikkaa saaneet, joten nyt on edessä päiväkodin vaihto. Taas minua vähän jännitti, mutta täysin turhaan! Niin reippaana joka aamu hoitoon jäänyt ja perjantaina jo ajoi minua äkkiä pois, heilutti ja sanoi "äiti kotiin" .. :) Ensimmäinen viikko uudessa päiväkodissa on siis sujunut hienosti! Jo talvella kaikki sujui todella hyvin, edellisestä tarhasta jäi niin positiiviset muistot ja tyttö siellä olosta nautti, sai kavereitakin joiden nimiä edelleen huutelee, niin en ole aikaista päiväkotiin menoa katunut yhtään, vaikka alkuun olikin raskasta sovittaa päiväkotirytmi, hoitovuorot ja vuorotyö yhteen.

Tämmösiä kuulumisia meille!!

Vielä täytyy kertoa kuinka hauskan kuuloista on, kun radiosta alkaa Erinin kappale Ei taida tietää tyttö. Ei tarvitse meidän neidin kuulla kuin alkutahdit niin jo hän alkaa laulaa "papaa, papaa, papaaa, papaaa viieä... :D ihana

Kiipeily on kivaa!!!

2012-09-30T11:24:01+03:00

Tyttö rakastaa kiipeilyä ja siinä sivussa aiheuttaa tälle äidille ylimääräisiä sydämentykytyksiä..

Tyttö on nyt oppinut kiipeämään sohvalle ja pöydälle, yrittää tuolille ja jopa vaunuihin.. Ei tarvitse kun hetkeksi selkänsä kääntää ja sitten tyttö konttaakin pöydällä. Huh että aina pelästyn, onneksi ei ole vielä mistään tippunut. Mutta se käykin sitten äkkiä, kun tyttö ei hoksaa istuvansa pöydän reunalta ohi.. Alastulon kanssa en kovin luottavainen tytön taitoihin muutenkaan ole, useimmiten laskeutuu hienosti jalat edellä, mutta kuitenkin liian usein yrittää sukeltaa pääedellä. Kameraan en useinkaan ehdi siinä pelästyksessä tarttua, mutta esimerkiksi eilen illalla näissä merkeissä:

Komeita pieniä tassunjälkiä on alkanut ilmestyä tv ruutuun :D

1-vuotias

2012-09-25T10:15:01+03:00

Niin se aika rientää, meidän perheessä ei ole enää vauvaa vaan 1-vuotias taapero!!

Eilen kävimme neuvolassa ja uusimmat mittaustulokse olivat: pituutta 76cm, painoa 10430g ja päänympärys 45,9cm! Minusta tyttö on kasvanut paljon, siksi hieman yllätyin näitä tuloksia, etenkin painosta, kun nousua kahden kuukauden takaiseen oli vain 40g (olin ihan varma, että 11kg olisi mennyt rikki). Pituutta oli tullut kuitenkin hyvin ja painonnousun vähyyskin on kuulemma normaalia, kun tyttö nyt niin paljon liikkuu. Kaikki on neidillä mallillaan, kasvu ja kehitys oikealla tasolla. Neuvolakorttiin kirjattiin: "Tyytyväinen, touhukas tyttö. Konttaamala liikkuu. Tukea vasten kävelee ja seisoo jo ilman tukea. Hyvä pinsettiote. Kuulo normaali. Pituutta tullut hyvin, painoa hieman niukemmin. Liikkuminen lisääntynyt." Reippasti tuo huoneessa konttasi tutkimassa paikkoja ja katseemassa leluja, hienosti myös näytti missä on lamppu, kun terveydenhoitaja sitä kyseli. :) Neuvola käynti kuitenkin päätty isoon itkuun, kun rokotukset pistettiin. Onneksi se suru helpotti kuitenkin aika pian ja lopuksi terveydenhoitajakin sai vielä hymyn. Illan tyttö oli kovin väsynyt (nukkui kahdet pitkät päiväunet), kitisevä ja kovasti syliä vailla. Toivottavasti tänään on jo iloinen itsensä!!

Meidän vuoden vanha taaperomme osaa jo vaikka mitä:

konttaa (ja lujaa meneekin)
nousee seisomaan
kävelee tukea vasten
työntää kävelytukea eestaas käytävällä kovaa vauhtia
nousee seisomaan ja seisoo hetken tuetta
kiivetä sohvalle ja peruuttaa pois (usein kuitenkin yrittää sukeltaa päälleen)
pinsettiote (on jo todella tarkka)
syö sormiruokaa ja juo nokkamukista
käydä potalla (useimmiten kakka tulee pottaan)
auttaa pukemisessa, ojentamalla kädet
riisua itse sukat ja housut (tää ei loppujen lopuksi ole niin kiva taito)
vilkuttaa
taputtaa
selailee kirjoja
heittää palloa
soittaa marakassia ja rumpua
osaa laittaa olohuoneen stereoista radion päälle (ja suuttuu jos sen sammuttaa)
hytkyy musiikin tahtiin
osoittaa sormella jos haluaa jotakin
ilmaista mielipiteensä asioista
kysyttäessä näyttää mm. lampun, kellon, kukan...
sanoo "hau hau" ja näyttää koiraa
tietää mihin Ei saa koskea, mutta koskee silti esim. koiran vesikuppi tai sähköjohdot (osaa oikein tarkistaa näkeekö joku ja virnistää vain kun huomaa, että on jäänyt kiinni)
halaa, pussaa (siinä tohinassa myös toisinaan puree ja raapii, kun pitää niin lujasti kiinni)

Lempi puuhat:

keinuminen
lehmäpehmon haliminen
kylpeminen
muskari
pallomeressä leikkiminen
kävelytuen kanssa kulkeminen
ovien heiluttelu (auki, kiinni, auki, kiinni...)
tyhjentää kaapit mihin pääsee käsiksi
jahdata koiraa
leikkiä koiran kanssa "lelun varastamista" (tyttö ottaa vingun koiran suusta ja pian koira hakee sen takaisin)
kauppareissuilla istua ostoskärryissä, ihmetellä kaikkea uutta, hymyillä muille ihmisille ja tiputtaa hyllyiltä kaikki mihin yltää

Mitäs muuta:

Tältä tytöltä löytyy tempperamenttia ja omaa tahtoa (toisinaan turhankin paljon). Tavarat lentää ja huuto on kova, jos asiat ei mene niinkuin hän haluaa..
ei vierasta eikä pelkää mitään, uteliaisuutta löytyy kaikkea uutta kohtaan
ei tykkää viiden pienen hampaansa pesusta

Tähän hätään ei tule muuta mieleen, mutta onhan tässäkin jo... Pari kertaa on käyty pyöräilemässä ja tyttö selvästi nautti :)

Syksy

2012-09-16T21:58:01+03:00

Syksy on jo pitkällä, ulkona on kylmä, sataa ja tuulee, puista tippuu lehdet.. (Paitsi tänään, saatiin nauttia ihanasta auringonpaisteesta!) Haalari, kintaat, pipo ja kurahousut ovat jo tulleet tutuiksi meidän pukeutumisessa. Niin ja kengät, kauan siinä meni, mutta nyt tyttö antaa laittaa kengät jalkaan ja antaa niiden olla jalassa. Alkuun kengät (tai jo niiden näkeminen) sai tytössä aikaan raivokohtauksen, jos ne saatiin jalkaan asti niin tuo vain istui paikallaan, huusi ja repi niitä pois.. Vaikea oli siis alku, mutta nyt kengät ovat jo normaali asuste, kun lähdetään ulos. Kyllä kesällä vaan oli helppoa, kun ei tarvinnut pukea eikä sen kummemmin miettiä miten ulkona tarkenee.

Keväällä käytössä oli äitiyspakkauksen vanupuku, se ei enää mahdu, eikä pidä kosteuttakaan niin edessä oli välikausihaalarin osto. Tein kirpputorilta huippu löydön, Hupan haalari, nätin värinen, uuden näköinen ja ennenkaikkea halpa. Facebookin kirpputorien kautta ostin tytölle myös toppahaalarin ja kaksiosaisen toppapuvun. Käytettyjä siis kaikki, mutta eivät ollenkaan käytetyn näköisiä! Nyt on varusteet talvea varten kunnossa ainakin pääosin.. Talvikengät tarvitaan vielä ja sitten paksummat hanskat ja pipo. :)

Syksy toi mukanaan myös muskarin!
Jatkettiin samassa seurakunnan muskarissa, nyt 1-vuotiaiden ryhmässä. Puolet ryhmästä on kevät kaudelta tuttuja. Ja täytyy sanoa, että kyllä oli kesän jälkeen mukava nähdä heitä ja todeta kuinka lapset ovat kasvaneet. Jo ensimmäisellä kerralla totesin, ettei ihan yhtä rauhallista tule olemaan, enään ei vauvat ole vain sylissä hytkytettävänä. Kaikki lapset jo konttaavat, suurin osa kävelee, eihän ne samalla tavalla malta paikallaan olla.. Meidän neiti ensimmäisenä näytti muille mallia, kun ei jaksanut edes nimikierrosta asti paikallaan pysyä, heti oli kiire kavereita tervehtimään.. Tyttö konttasi ympäri huonetta ja istui keskellä lattiaa ihmettelemässä. Välillä kävi sylissäni, mutta taas halusi lattialle eikä sitten ollutkaan ainoa. Olen kuullut että jossain muskareissa katsotaan pahalla, jos lapsi ei malta pysyä paikallaan, mutta onneksi ei meillä, häiriöksi se ei kuitenkaan ole kenellekään. Enemmän häiritsee, jos lasta väkisin sylissä yrittää pitää.
Nyt erona kevääseen on ollut se, että soittimia ei enään meille jaeta, vaan lapset saavat itse (vanhempien avustuksella) ne hakea ja liikkumis leikkejä on ollut enemmän. Viime kerralla ensimmäistä kertaa istuimme lattialla ja jokainen lapsi sai pallon, sitä pompoteltiin ja pyöriteltiin ja lopuksi lasta hypytettiin sen päällä musiikin tahtiin. Tämä oli oikein mukava uutuuus! :)

Nyt jo muista yhden muskarilaulunkin:
Tänne tullaan laulamaan, leikkimään ja soittamaan.
Täällä oottaa kaverit, paikka tää on muskari.
Taivaan isän hoivassa mukavaa on laulella.
Leikin, soitan, riemuitsen, kavereista iloitsen.

Kävimme muuten muutama viikko sitten myös avaamassa syyskautta vauvakerhossa... Siellä MLL kerhossa, jossa kevätkaudella kävimme joka viikko. Se kerhohan on vauvakerho, tarkoitettu alle 1-vuotialle, ajattelin että vielä ehdimme kuukauden verran siellä käydä, kun aina niin hyvin viihdyimme... No, siellähän oli syyskauden myötä uudet vauvat aloittaneet kerhoilun äitiensä kanssa. Vaikka emme vielä ns yli-ikäisiä olleetkaan niin heti kävi selväksi, että me emme enään vauvoja ole. Kerhossa oli paljon väkeä, kontaavia lapsia lisäksemme vain kaksi, sitten vanhimmat noin puoli vuotiaita ja joukon kuopuksella ei vielä ollut edes nimeä... Haikeat hyvästit jätimme kerholle ja sen vetäjille. Kävimme kevaallä niin tiiviisti kerhossa, että kesätauon jälkeenkin vetäjä muisti meidät ja tytön oikein nimeltä. :) Meidät toivotettiin tervetulleiksi toisena päivänä perhekahvilaan, jossa käy äitejä alle kouluikäisten kanssa. Vielä ei ole sinne menty, mutta ehkä tässä vielä joskus menemmekin tutustumaan...

Mutta kyllä hurjalta tuntui, että tyttö on kasvanut pois vauvakerhosta,
enään muutama päivä ja meidän pieni tyttäremme täyttää yhden vuoden!!

Unirytmit muuttuu

2012-09-07T21:43:01+03:00

Keväällä alkukesästä meillä nukuttiin hyvin tai jopa paremmin kuin hyvin. Ilman mitään unikouluja tyttö alkoi nukkumaan useaamin kuin joka toisen yön heräämättä kertaakaan! Ja sitten ku heräsi niin pelkällä tutilla tai pienellä maitotilkalla jatkoi heti uniaan. Pikkuhiljaa kesällä yöt alkoivat mennä huonommin, heräämisestä tuli ensin jokaöistä ja toisinaan kahteenkin kertaan, syytin kuumia ilmoja, vatsan väänteitä ja lopulta hampaita! Sitten tuli pieni flunssa, jonka jälkeen tyttö alkoi heräämään aina kahdesti yöllä eikä toivoakaan että pelkällä tutilla olisi selvitty...

Meillähän se olen aina minä kuka herää, kun pinnasängystä kuuluu tuhinaa. Ukko-kultani omaa niin hyvät unen lahjat, että edes pieni itku ei häntä yöllä herätä. Minä kun olin heinäkuun töissä, niin silloin halusin vain päästä äkkiä jatkamaan unia. Maito teki tehtävänsä ja sen saatuaa tyttö jatkoi uniaan heti. Mutta kuinkas kävi, kun tyttö kuukauden aikan tottui siihen, että yöllä saa AINA herätessä maitoa? No ei hyvin! :( Ja aina vain pahenevaan suuntaan menivät meidän yöt. Välillä herättiin jopa kolmesti maidolle ja toisinaan vielä muutaman kerran siihen päälle, jolloin riitti tutti. Elokuun alussa puhkesivat ylähampaat ja ne vaivasivat yötäpäivää kovasti. Suppo oli toisinaan apuna unta rauhoittamassa ja jääkaapista haettu maitopullo helpotti suuresti kutisevia ikeniä. Omat lyhyiksi jääneet yöunet usealla heräämisellä höystettynä tekivät sen, että olen ollut todella väsynyt.

Päiväunia tyttö nukkui pitkään kolmet ja kaikki ulkona. Pikkuhiljaa kolmannet unet jäivät pois ja yks kaks yllättäen tuli stoppi ulkona nukkumiseen. Nykyään meillä nukutaan joko yhdet pitkät tai kahdet vähän lyhyemmät unet. Toisinaan kovasti yritän tyttöä nukkumaan iltapäivällä toistamiseen, mutta tuo leikkii omiaan sängyssä pitkäänkin ja sitten ilmoittaa kovaan ääneen, että hän ei todellakaan nuku enää! :)

Vielä kesällä nukuttiin näin ulkoilmasta nauttien! :D Nykyään päiväunet näyttää tältä! :D

Pari päivää sitte aloimme taisteluun yöheräämisiä ja -syömisiä vastaan yhteistuumin ukon kanssa. Pari valvottua yötä tiukalla linjalla ilman maitoa niin eiköhän se siitä... No ensimmäinen maidoton yö meni yhdellä heräämisellä ja noin kahden tunnin valvomisella. Yleensä tyttö herää ensimmäisen kerran jo pian yhden jälkeen, mutta tuona yönä maitokitinä alkoi vasta vähän ennen neljää. Nousin sängyn viereen "hyssyttämään", mutta en nostanut tyttöä pois sängystä ollenkaan. Kunnon itkuksi valvominen ei mennyt, mutta pientä kitinää ja rätinää oli ilmassa, tyttö käänsi ja väänsi, vaihtoi asentoa ja haki unta sen kaksi tuntia, mutta sitten nukkui sikeästi yhdeksään asti. Viime yönä oli toinen maidoton yö, tyttö nukahti normaalisti yhdeksän aikaan ja heräsi ennen kahta. Ukko oli silloin vasta tulossa nukkumaan ja otti nukutuksen hoitaakseen. Edellisyön kitinään verraten huuto ja itku oli nyt kamala, mutta kuinkaollakkaan tyttö nukahti jo puolessa tunnissa ja nukkui puoli kymmeneen asti! Niin pitkään meillä ei ole nukuttu sitten ihan vauva aikojen! Itse heräsin 9 jälkeen ja useampaan otteeseen piti silmiä hieroa kun kelloa katsoin (tarkistin jopa ollaanko pinnasängyssä hengissä). Historiallinen aamu siis, mutta kerrassaan ihana!! Toivottavasti pian meillä nukutaan taas yöt heräämättä!!

Vauva ja Koira

2012-08-21T10:34:01+03:00

Raskausaikana sain jatkuvasti kuunnella kauhistuneiden ihmisten kysymyksiä ja ajatuksia asiasta: vauva ja koira. Monen mielestä nämä kaksi eivät samaan asuntoon sovi ja joku jopa piti selvänä, että luovumme koirasta. Ihan hyväntahtoisetkin kysymykset siitä mitenköhän koira suhtautuu uuteen tulokkaaseen alkoivat todella ottaa pattiin.
Tunnusta, että joskus mietin mitä meidän yhteiselosta tulee, mutten koskaan epäillyt etteikö se sujuisi. Ainoa syy koirasta luopumiseen olisi lapsen allergia, mutta sitäkään en etukäteen halua ajatella. Koira oli ja on edelleen perheemme jäsen, vähän niinkuin toinen lapsi. Rakkaus karvaturria kohtaan ei ole hiipunut, vaikka pakko on myöntää että vähemmälle huomiolle se on vauvan myötä jäänyt.

Yhteistä taivalta vauvalla
ja koiralla on nyt jo
11 kuukautta,
molemmat ovat hengissä
ja voivat hyvin!

Heistä on tullut
erottamattomat
ystävykset!

Miten tähän on päästy:
Jo raskausaikana huomasin muutoksia koirassamme, mahani kasvaessa koira selvästi rauhoittui. Se ei enään hyppinyt täydestä vauhdista sohvalle suoraan syliin, eikä eteisessä noussut takajaloilleen halaamaan, kun tulin kotiin. Selvästi se varoi vatsaani, aavisti että jotakin siellä on. Heti vauvan synnyttyä, ukko toi mukanaan sairaalasta vauvantuoksuisia harsoja kotiin nuuskittavaksi. Ja niitähän todella nuuskittiin! Ja nuuskutus vain yltyi, kun vauva vihdoin kotiin tuotiin. Ensi kohtaamisesta alkaen kaikki on sujunut hyvin. Ensimmäiset viikon koira toimi meillä itkuhälyttimenä, :) kun vauva päästi pienenkin inahduksen niin koira riensi katsomaan mikä hätänä.
Minkäänlaista vaaratilannetta ei ole
koskaan ollut koiran suhteen, mutta
en kyllä ihan heti uskaltanut jättää
niitä kahden samaan tilaan. Vauvan
kasvaessa kuitenkin rentouduin enkä
enään ollut ollenkaan niin tarkka.
Koira otti vauvan heti perheen
jäseneksi.

Kun meillä kävi vieraita vauvaa katsomassa, oli koira tarkkana, jos joku otti nyytin syliin. Koira istu tiiviisti vieressä tai kulki perässä, kuin vahtien vauvaa tai sitten se istui ulko-ovella, sen näköisenä että ulos et ainakaan sitä vie, se on meidän vauva. :)

Oli jännä huomata myös kuinka koira erotti omat ja vauvan lelut, se ei ole koskaan syönyt mitään vauvalle kuuluvaa. Ennen vauvan syntymää kaikki uudet lelut kiinnostivat sitä kovasti ja silloin ajattelin, että on kova homma aina kerätä kaikki jonnekin piiloon koiran hampailta, mutta eipä ole tarvinnut.
Ulkoilu koiran ja vaunujen kanssa oli alkuun täysi katastrofi! :) Etenkin jos yksin yritin molempia hallita, kun ukko oli mukana niin pikkuhiljaa koira tottui vaunuihin. Se ymmärsi kävellä vierellä, eikä poukkoillut vaunujen eteen, mutta kyllä naapureilla oli varmasti naurussa pitelemistä aluksi ja voi niitä ohikulkijoiden kauhistuneita katseita... :)

Mietin kuinka käy sitten,kun tyttö lähtee liikkumaan?
Miten koira suhtauttu, kun tyttö huomaa koiran lelut ja
kupit? Se oli oikeastaan ainoa huolenaiheeni tässä
asiassa ja turhaan huolehdin! Tyttö oli jo siinä
vaiheessa niin tiivistä koiran perhettä, ettei se ollut
moksiskaan, vaikka vinkulelu päätyi välillä vauvan
suuhun. Nuilla kahdella on myös yhteinen leikki,
"otan vinkulelun kaverilta", koira ottaa lelunsa varovasti
lapsen kädestä ja sitten tyttö ottaa sen takaisin koiran
suusta ja hetken päästä koira taas havittelee leluaan
takaisin. Toisinaan ne kipittävät peräkanaa ympäri
asuntoa, yleensä koira koittaa edellä vielä leluja piiloon..
Tähän täytyy todeta, että kaikki eivät sen leluihin ole
saaneet koskea.

Koira ei myöskään ole moksiskaan, vaikka tyttö
toisinaan turhankin rajusti käy sitä hellimässä,
kiipeää nukkuvan koiran selkään tai konttaa
hännän yli.. Aina olen tarkkaillut tytön käytöstä
koiran luona, torunut kovista otteista ja neuvonut
kuinka nätisti silitetään, olen tytön myös pois
hakenut, jos koira on sen näköinen että "äiti auta".
Kovasti tyttö tykkää halata ja se vasta hellyyttävä
näky on, kun tyttö painaa päänsä vasten
koiraa ja sanoo "aaijaai".

Vesikuppi on edelleen tytöstä todella kiinnostava ja sinne se suuntaakin "uimaan" aina kun vain mahdollista. Parikertaa meillä on ollut vedenpaisumus keittiössä, kun tyttö on sinne ehtinyt läiskyttämään. :) Ja vaikka olen vieressä niin tässä asiassa ei mikään kielto ja komennus tehoa.

Meillä on siis kaikki sujunut vauvan ja koiran kanssa paremmin kuin hyvin, oikeastaan yliodotusten! Mites teillä muilla?

10 kk kuulumiset

2012-07-26T21:44:01+03:00

Vuodatuksen yli kuukauden kestänyt huoltokatko on vihdoin ohi. Vai onko sittenkään?
Blogi näyttää nyt hassulta, kun kaikki kuvat ovat kadonneet, liekko niitä takaisin näkyviin saakaan enää... epäilen ettei saa.. En mikään ahkera kuulumisten päivittäjä ole koskaan ollut, mutta nyt kun tänne ei ole päässyt niin tuntui, että olisin paljonkin halunnut kirjoitella. Mutta toisaalta, olen tämän katkon aikana myös vieraantunut tästä kirjoittelusta ja hukannut monta blogia joita säännöllisesti seurasin. Samalla olen pohtinut blogin jatkoa... "Masusta maailmaan"- oli alkujaan vain raskausblogi, mutta se jäi elämään kun vauvakuulumisia innostuin jakamaan. Ja tähän asti niitä olen epäsäännöllisen säännöllisesti päivitellyt. Nyt päätin, että tämä "masusta maailmaan"- tarina jatkuu tytön ensimmäisen elinvuoden ajan.
Tytöllä on jo 10 kk ikää, eli blogitaivalta ei enään pitkään ole edessä! Mutta vielä hetki jatketaan!!

Meille kuuluu nykysellään (edelleen) pelkkää hyvää!! Tyttö on kasvanut kovasti ja oppii kokoajan uusia juttua. "Huh huh" - on neidin tämänhetkinen hokema, mistä lie senkin oppinut :) Konttaa sellaista vauhtia, että hitaampi ei perässä pysy. Ylösnousu käy helposti ja tukea vasten otetaan jo askelia. Meidän päivät ovat siis täynnä vauhtia! Tätänykyä tyttö nukkuu kahdet päiväunet aamupäivällä tunnin ja iltapäivällä toisen tunnin (joskus kaksikin). Viikko sitten tuli yhtäkkiä stoppi vaunuissa nukkumiseen. Siihen asti tyttö on nukkunut kaikki päiväunet ulkona vaunuissa, vaikka on yritetty niin muualle tyttöä ei ole saanut unille. Sitten yhtenä aamuna se loppui kuin seinään! Vaunut kun laski edes lähes makuuasentoon alkoi kiukku. Monta kertaa yritettiin, mutta aina sama juttu. Sänkyyn kun tytön vei niin sinne nukahti ja näin on sitten kaikki päiväunet nyt nukuttu. Minusta hiukan outo juttu tämä yhtäkkinen muutos, mutta pääasia että tyttö josain nukkuu.. :)

Neuvolakorttiin saimme viimeksi merkinnän "Suloinen, hymyilevätyttö.Tukea vasten kävelee, konttaa. Hyvä pinsettiote. Istuu tukevasti. Kasvaa hyvin. Iho siisti." Puntari näytti 10370g ja pituusmitta 74cm. Päänympärys 45,5cm. Tasaisesti käyrillä mennään. Liikkumisen myötä yläkäyrillä mennyt paino on tasaantunut. Pahemmin ole koskaan näistä käyristä perustanut, eikä pieni pyöreys mitään ole haitannut. Tyttö on kova syömään, mutta kyllä se tuolla touhuamisella paljon kuluttaakin. Pinsettiotetta ollaan muuten treenattu talk-muruja syömällä, alkuun suuhun ei päätynyt juuri mitään, mutta kyllä äkkiä tytön kourat harjaantuivat murut suuhun viemään. Pinsettiotteesta ei silloin ollut tietoakaan, hyvin sujui koko kouran voimalla syöminen, mutta sitten pikkuhiljaa tyttö alkoikin käyttää näppärästi vain paria sormea.

Olen nyt ollut heinäkuun ajan töissä ja tyttö on ollut päivät vuoroin ukon ja mummujen kanssa. Viime viikot ihan vain ukon kanssa ja pakko on myöntää, että siitä on tässä ajassa tullut enemmän isintyttö! Tämä työrupeama loppuu kuunvaihteeseen ja sitten jään ansaitulle hoitovapaalle. Kyllä vuorotyön ja pienen lapsen hoito ovat vieneet ihan uudella tavalla voimia. Väsynyt olen ollut, mutta toisaalta vaihtelu kotona oloon on ollut tervetullutta ja parasta ehkä on ollut se, kuinka ukko on nauttinut yhteisestä ajasta tytön kanssa. En tiedä kumpaa meistä alkuun enemmän jännitti, minua jättää tyttö isän hoitoon vai ukkoa jäädä yksin tytön kanssa.. Niin tai näin niin kaikki on sujunut hienosti. Minulla ei kuitenkaan mikään hinku palata töihin ole ja aionkin nauttia taas kotiäitiydestä täysinrinnoin!

Pystyyn vaan

2012-06-18T21:11:01+03:00

Polviasennosta oli pyrkimys ylemmäs ja nyt se yritys on palkittu!
Voittajan on helppo hymyillä, ensimmäistä kertaa noustu itse seisomaan!
Sängynpäädystä oli hyvä pitää kiinni...
Eikä se muuten jäänyt yhteen kertaan!

Nyt pari päivää myöhemmin tyttö nousee jo seisomaan kuin vanha tekijä!
Tueksi käy ihan mikävain, mistä kiinni saa...
Tyttö on viime viikkoina kehittynyt todella paljon, tämän äidin päätä oikein huimaa!
Minun pieni vauvelini on yhtäkkiä muuttunut vauhdikkaaksi vipeltäjäksi!

Kävin menneellä viikolla myös siellä mattopyykillä...
Nyt kelpaa kontata meidän matoilla...
Syyllinen likaisiin housuihin saatiin kiinni

Vauhti kiihtyy

2012-06-07T21:41:01+03:00

Konttaus lähti muutaman varovaisen harjoittelupäivän jälkeen kunnolla käyntiin.. Nyt tyttö konttaa jo aikamoista vauhtia ja tekee tutkimusmatkoja ympäri huushollia. Hetkeksi kun selän kääntää niin tuo on jo kaukana ja vaikka kuinka koitan olla silmät selässäkin niin aina tuo mussukka jotain yllättävää keksii. Kiinnostuksen kohteena ovat mm. tv-taso laitteinen, kaikki johdot, matalalla olevat kaapinovet, jukkapalmu, koiran lelut ja vesikuppi... Ja jos wc:n ovi sattuu jäämään auki niin siltähän tytön löytää pottaa lääppimästä.

Nyt myös hinku ylöspäin on kova! Polvilleen nousua on harjoiteltu jokunen päivä ja nyt tytöllä onkin pyrkimys jatkuvasti ylöspäin, polvilleen ja jopa seisomaan. Huh! Matalan sohvapöydän päälle ei saa jättää mitään, kaukosäätimet ja lehdet saavat äkkiä kyytiä, kun tyttö nousee pöytää vasten polvilleen ja vähän kurkottaa. Pinnasänky on paraspaikka ylösnousu harjoitteluun. Laskimme sängyn pohjaa alaspäin, ettei tyttö sieltä vain pääse tippumaan, kun laitaa vasten kokoajan keikkuu. Yöpöytäni on sängyn päädyssä, joten siihen ei saa vahingossakaan mitään jättää. Jouduin jo lampusta luopumaan ja muutaman kerran tyttö on onnistunut herätyskelloni "varastamaan" maisteltavaksi.

Vaikka kovasti koitan tytön touhuja vahtia ja tehdä kodistamme turvallisemman vauvalle niin vaaranpaikkoja on tullut jo vastaan. Siksi jäinkin pohtimaan, että mitä kaikkia turvallisuusasioita kotona täytyykään nyt ottaa huomioon? Terävät kulmat, kaatumaan/tippumaan pääsevät tavarat, pienet esineet ja tukehtumisriski, sähköjohdot ja pistorasiat... Mitä muuta?

     P.S. tytön kaikki housut näyttävät nykyään tältä. Järkyttävää! Moppaan
     lattioita kyllä usein, mutta mattopyykille olisi nyt päästävä ja pian.
     Eteisen pitkä musta käytävämatto on tämän takana... En tykkää!