Tänään oli taas neuvola päivä ja lääkärintarkastus. Oltiin siellä ukon kanssa yhdessä. Viimeks mulla oli siellä yksin orpo olo, kun kaikilla muilla oli jo vauva ja mies mukana. Tänään oli taas vähän orpo olo meillä, kun jälleen kaikilla oli jo ne vauvat mukana, mutta nyt ukkoni oli ainoa mies koko joukosta :) No mutta siis kaikki oli kuitenkin hyvin, paineet hyvät, pissa puhdas ja painoa tullu sopivasti lisää. Käynti oli kaikin puolin lyhyt, ihmeteltiin oikein kuinka ne niin vähän edes kyseli mitään. Ukko kyllä tykkäs, kun siltä kysyttiin "miten isä on voinu?" :) Sokerirasituksesta se jo jotakin mainitsi, on kuulemma systeemit muutunu ja siihen joutuu nykyään melkein kaikki odottajat. Että semmonen olis sitte tiedossa meikäläisellekin. Se lääkäri oli jotenkin outo tapaus, ihan mukava mutta jotenkin erikoinen. Äänikin sillä oli kun pikkutytöllä :) Viikot kun mulla sen ultran jälkeen muuttu, tänään siis vasta 13+0, niin se lääkäri jo heti sano, että niiden vehkeillä ei välttämättä sydänäänet vielä kuulu. Ja nehän ei kuulunu, harmi. :( Vaikka sano se lääkäri jossain vaiheessa, että olis vähän kuulunu hänen korvaansa, mutta ei ne löytyny enää uudestaan senkään vertaa. Saatiin ylimääränen aika kahden viikon päästä ihan vaan kuunteleen niitä sydänääniä. Sitte kuulemma kuuluu jo heidänkin aatamin aikasilla välineillään sydänäänet. Olin niin kovasti odottanu, että ne äänet kuulis ensimmäistä kertaa.. Turha väittää etteikö harmittais, kun ei kuultukaan mitään. Ei se mua sinänsä jää painamaan, kun kuitenkin ultrassa niin selvästi näki sen sydämen pompotuksen. Mutta taas joutuu pari viikkoa odottamaan... Oletan että ei niitä kaikki muutkaan ole ekalla yrittämällä kuullu?