Vihdoin ja viimein koitti se pitkään ja hartaasti odotettu päivä. Edellisenä iltana erehdyin lukemaan jotakin netin keskustelupalstaa rakenneultrista, siellä oli paljon iloisia kerrontoja sukupuolen selviämisestä yms. mutta myös niitä surullisiakin tarinoita. Mielikuvitus ja kauhuskenaariothan siinä alkoi pyöriä päässä, että mitä jos meidänkin murulla on jotain rakenteellista vikaa. Mietin kuinka korkealta sitä tippuukaan, jos ultrassa vastassa onkin huonoja uutisia. Aikaisemmin kun en ollut antanu edes tuommoiseen viittavien ajatusten tulla päähän.
Olimme paikalla taas hyvissäajoin ja ihme kyllä siinä odottaessa alkoi jännitys jo vähän hellittää. Paikalla oli jälleen useampi pariskunta odottamassa samanlaisissa tunnelmissa. Ultraaja oli sama mukavan tuntuinen nainen.

Masussa oltiin ilmeisesti vielä nukkumassa, kippurassa pää piiloon painettuna. Ultraaja kertoi kokoajan mitä näkyi ja missä. Aika alussa hän jo kysyi halusimmeko nähdä tarkemmin jalkojenväliin, kun niitä meille vatsasta innokkaammin esiteltiin. Heti pian saimmekin jo tietää että kovasti tytöltä näytti meidän Muru. :D Heti piti kurkata ukon ilmettä, kun etenkin hän niin kovasti sitä poikaa toivoi, mutta hymy onneksi oli hänenkin naamalla eikä ollenkaan harmistunut ilme. Masuasukkia tiirattii tarkkaan päästä varpaisiin, tai tässä tapauksessa varpaista päähän asti, kun hän tosiaan ujosteli ja painoi päätään vain piiloon. Ultraaja hölskytteli vatsaani usein ja yritti houkutella asukkia kääntymään parempaan asentoon ja kyllähän se lopulta tehosi ja saatiin se päänpuolikin tarkempaan syyniin. Kaikki näytti olevan hyvin ja mitat viikkoihin nähden normaalit. Painoarvio oli 363g. Äitiyskorttiin merkittiin monenlaista mittaa, mutta ne meni siinä hetkessä niin ohi, etten enää tiedä mikä tarkoitti mitäkin. Onnellinen olen, että ultran perusteella vauva voi mainiosti!

Kaikkiaan ultrakäyntiin meni noin 45 minuuttia. Kotimatkalla puhuttiin heti paremmin sukupuoliasiasta. Ukko tunnusti, että kyllä häntä harmitti, ettei siellä poikaa ollutkaan. Hän ei ollut lainkaan ajatellut tyttö vaihtoehtoa ja tippui nyt siksi vähän korkeammalta. Alkoi siinä herkässä mielentilassa minua jopa itkettää semmoinenkin asia, ettei ukko ollenkaan haluakkaan meidän vauvaa, vaikka eihän hän sitä missään nimessä niin ollut tarkoittanut. Sai siinä pikkusen paikkailla puheitaan että siitä romahduksesta selvittiin. Tiesin kyllä, että pääasia meille molemmille oli, että vauva on terve. Ihanasti ukko siinä jo ehdotti, että eikö asukille nyt sopisi nimeksi Minttu, kun tiedetään että tyttö siellä on. :) Ehdotus oli ihana, etenkin, kun tähänasti ukko ei ole lainkaan suostunut tytön nimiä miettimään. Aloin kyllä epäillä, että on se salaa miettinyt kuitenkin, kun heti oli ehdotus valmiina... :)

Niinpä meillä odotetaan nyt Minttua. <3