Taidan olla maailman huonoin bloginpitäjä... Paljon on taas tapahtunut mutta mitään en ole saanut aikaiseksi raportoida.. Ja senkin mitä olen niin tärkeitä asioita on jäänyt kokonaan mainitsematta. Esimerkiksi ne liikkeet jotka alkoivat tuntumaan toukokuun alussa, noin viikolla 20. Tai silloin ymmärsin että mitä ne oudot tuntemukset ovat. Semmoisia pieniä mulahduksia ja pulahteluja, jos nyt niin voisi kuvailla. Tässä viikkojen myötä mulinat ovat muuttuneet voimakkaimmiksi ja nyt viimeisen viikon ne ovat tuntuneet jo enemmän potkumaisilta. Muutama päivä sitten ukkokin jo tunsi vatsastani niitä liikkeitä. :D Meillä on kotona stetoskoopit, joilla on alusta asti kuulosteltu mahasta ääniä. Alkuun sieltä ei juuri kuulunut mitään normaalista poikkeavaa, kunnes (ilmeisesti lapsivedestä johtuen) alkoi kuulumaan semmoista pientä pulputusta. Kuvailin sitä akvaarion ääneksi missä polskii pieni kalanpoikanen. ;) Sitten kun liikkeet tunsin, kuuli ne jo stetoskoopilla selvinä molskahduksina muusta mulinasta. Ukko sanoi erottaneensa niillä jopa sydänäänet, todella vaimeana tosin, mutta itse en kyllä ole niitä erottanut. Tuleva mummu vaista sekosikin sukkiinsa, kun hän joskus kuunteli mahastani niitä mulinoita...

Nyt mennään siis viikolla 24+5. Viikko takaperin kävin neuvolassa taas. Hemoglobiini oli laskenut 132:sta 121:een, mikä oli minusta edelleen yllättävän hyvä. Vuoden vaihteesta oli nyt painoa tullu yhteensä reilu 7kg. Vaa-an lukema oli nyt ensimmäistä kertaa koskaan, ikinä, eri kymmenellä kun mihin olen tottunu, hui. Taas kuunneltiin niitä sydänääniä, tai pikemminkin yritettiin kuunnella.. Meidän neiti on niin liukasliikkeinen, että vaikka pitkään ja hartaasti yritettiin niin ei saatu kuin muutaman sekunnin pätkissä kuulla niitä jytinöitä. Sinne 140 saatiin syke mitattiin taas, mutta työn takana se oli. Murulla oli menossa hauskat leikit meidän kustannuksella... :D Sokerirasituksestakin tuli vihdoin puhe paremmin, käski varata sen noin viikolle 26. Kauhean myöhään se minusta on, mutta onpahan nyt sitten varattu juhannuksen alle se aika. Toivottavasti se ei mitään aivan hirvittävän makuista litkua ole, mikä pitäisi juoda. yököttää jo valmiiksi ajatus. Nyt mitattiin ensikertaa sf-mitta, joka oli kuulemma aika pieni, menee alakäyrän alle. Itse en taas tämmöistäkään mittausta osannut odottaa, mutta kuulemma nyt otettan joka kerta. Vaikka kohdun koko vatsan päältä mitattuna pieni onkin, niin se on kuulemma tässä vaiheessa vielä normaalia.. Nyt se vasta kasvamaan alkaakin. Semmoinenkin hassu asia tuli eteen, että minun piti nyt jo ilmoittautua sairaalaan synnyttäjäksi.. :) Sain tunnukset ja ohjeet missä ja miten kyseisen sähköisen kaavakkeen täytän. Aikaisessa vaiheessa semmoinen pitikin tehdä, siinä kyseltiin paljon kaikkea taustoista, omista toiveista synnytystä koskien aina lapsen nimeen asti.. Meillähän ei sitä varsinaista nimeä vielä tiedossa ole, mutta laitoinpahan ehdotukset molemmille sukupuolille.. :)

Jaaha, työt kutsuu.. Ei paljon innosta lähteä näin hienolla ilmalla neljän seinän sisälle töihin, mutta minkäs teet.. Onneksi enää edessä 8 työvuoroa ja sitten alkaa ansaittu kesäloma, jeeee!!! Yritän nyt kunnostautua ja pian jatkaa raapustelua.. :D