Taas olisi yksi neuvola- ja lääkäri käynti takana. Kaikki on hyvin, mutta kyllä vähän harmittaa.. :( Nimittäin niitä mussukan sydänääniä ei saatu nytkään kunnolla kuulumaan. Meidän neidillä oli jälleen niin hurja vauhti päällä, että hän vain potki anturia eikä malttanut olla olenkaan paikallaan. Lääkäri yritti ja yritti, mutta ei. Hänkin siinä ääneen totesi, että "ompas siellä kaveri" ja "älä nyt potki sitä anturia". 130 sydänäänet saatiin hätäisesti mitattua, mutta todellisuudesta en siten tiedä, luulisi että vähemmästäkin "riehumisesta" syke nousisi korkeammalle. Vauhdikkaaksi veijariksi hän nimitti maha-asukkiani ja nauroi, kun kerroin Mintun touhujen häiritsevän öisin unta ja etenkin illalla nukahtamista. Siihen hän totesikin, että toivottavasti ei enteile tulevaisuutta. Sillä on siis selkeästi isänsä unirytmi, päivällä nukutaan ja yöllä valvotaan... Siinä tilanteessa se potkiminen lähinnä nauratti, mutta nyt vähän myöhemmin on harmistus alkanut. Aikaisemmin, keväällä sydänäänet kuuluivat niin selvästi. Nyt oli jo toinen kerta, kun niitä en muutamaa sekuntia lukuunottamatta kuullut. Parempi sekin kun ei mitään, mutta se jumputus vaan alkuun sai niin herkistymään, että sen haluaisi aina uudelleen kokea.
Lääkäri oli asiallinen ja huumorintajuinen, todella nuoren näköinen nainen (eri kuin ensimmäisellä kerralla), joka minusta osasi asiansa hyvin (paremmin kuin edellinen). Kerroin ja kyselin kaikki minua askarruttaneet asiat ja sain niihin vastaukset. Hän kirjoitti minulle myös reseptin nenäsumutteeseen, joka voisi auttaa korvavaivoihini. Sisätutkimus oli hetkessä ohi, enkä entinyt sitä tälläkertaa lainkaan jännittää. Sf-mitta oli kasvanut hyvin, mutta menee edelleen alakäyrällä. Verenpaineet ovat aina olleet minulla hiukan koholla, mutta nyt vielä tavallista korkeammat. Toistaiseksi ei vaadi toimenpiteitä, mutta sanoi että niitä täytyy kuitenkin tarkkailla. Painostani olin ihmeissäni, odotin jälleen tavanomaista lähes parin kilon nousua, mutta en ollutkaan kuukaudessa saanut kun 900g lisää painoa, 190g per viikko. Olin aivan varma, että liikkumisen vähyys ja kesäinen herkuttelu olisi jäänyt vyötärölle, mutta ei onneksi. :) Sain myös kuulla  sokerirasituksen vastaukset ja nekin olivat kunnossa. Paasto 4.5, tunninpäästä 7.7 ja kahden tunnin päästä 7.2. Viitearvot olivat muistaakseni 5,3 ; 10,0 ; 8,0.

Kovasti olen jo odotellut äitiyspakkauksen saapumista, hyökännyt postilaatikolle saapumisilmoituksen toivossa, mutta ei koskaan mitään. Kuulin, että se toimitusaika olisi noin kaksi viikkoa, mutta minä tyhmä luulin, että siitä kun paperit on toimitettu kelaan. No ei tietenkään, taas tunsin itseni ihan idiootiksi, kun sain kelasta postia. Sain siis ne päätökset äitiyavustuksesta ja äitiysrahoista ja ties mistä kaikista, nyt SE 2 viikkoa vasta alkaa, tietenkin! No olenhan jo useamman viikon odottanut niin ehkä seuraavat kaksi menevät vielä... :) Niitä vaunujahan joudun kuitenkin odottamaan vielä kauemmin...