Ukko kultani ei ole toistaiseksi ollut kovinkaan innokas pohtimaan jälkikasvulleen nimeä. Minulla on ollut jo varmaan 10 vuotta omat haaveet tytön ja pojan nimestä. Ukko on niitä ehtinyt useamman vuoden jo sulatella ja pojan nimeen hän onkin tykästynyt. :) Ehdotukselleni tytön nimestä, etenkin sille ensimmäiselle hän on ilmottanut ehdottiman ein. Eli jos saisimme pojan sille olisi nimi tiedossa. Mutta jos ja näillä olettamuksilla, kun tulokas on tyttö emme ole lainkaan pohtineet nimeä. Tai minä olen, mutta ukko ei. Ja minun ensimmäinen ehdotus ei kelpaa. Mutta eilen illalla tapahtui jotakin yllättävää... Ukko otti nimiasian itse puheeksi ja kävimme oikein antoisan keskustelun aiheesta. Pääsimme jopa yhteisymmärrykseen johon molemmat ovat tyytyväisiä. Eli meidän tulevalle tytölle päätettiin nimi!! :) Eihän se vielä ole tähtiin kirjoitettu, mutta ainakin alustasti se on nyt päätetty!

Jotenkin tuntuu hurjalta, että me annamme lapselle nimen jota hän koko elämänsä kantaa. Olen aina lukenut lehdistä kastettujen nimiä ja välillä todella kauhistellut miten joku on voinut tosissaan antaa lapselleen jonkinmoisen nimen. Se on vanhemmilta iso vastuu mielestäni, kun nimiä annetaan. En halua, että oma lapseni joutuisi joskus häpeämään nimeään tai joutumaan toisten pilkattavaksi sen takia. Ei sillä etteikö nimi voisi olla erikoinen tai ulkomaataustainen, mutta kyllä esimerkiksi Ridge Mäkinen kuulostaa kertakaikkisen kamalalta.

Semmoistakin olen tässä päivinä muutamina alkanut miettiä, että mitä jos meidän tulokas ei kaikesta huolimatta olekaan tyttö. Olen innoissani mainostanut kaikille meidän Minttua ja etenkin tulevat mummot ovat kovasti innoissaan jo hankkkineet jos jonkin moista vaaleanpunaista vaatetta ja vaikka mitä. Paras löytö, minkä toinen oli tehnyt kirpputorilta on violetinpunaiset tyttöjen talvisaapikkaat noin 1 vuotiaalle.. :) Mutta siis meillä alkaa olemaan kovin punaisen puhuva kupla tämä odotuksen viimeinen kolmannes. Etenkin, kun minä olen aina sanonut, etten haluaisi omaa tyttöäni pukea pelkkään punaiseen. Ei se sukupuolen arvaus ole ollenkaan tähtiin kirjoitettu. Identiteetti kriisi on vauvalla jo syntyessään jos se ultraaja olisikin erehtynyt... Välillä olen harmitellut, että menin kaikille sen sukupuolen kertomaan, mutta itse en ole kuitenkaan katunut sitä, että me sen kysyimme.

Sain neuvolasta viimekäynnillä raskaustosistuksen. Kelan paperit on siis täytetty ja toimitettu eteenpäin. Nyt voin vain odottaa, koska äitiyspakkauksen saa hakea postista. :) Olen netistä jo aikoja sitten tutustunut sen sisältöön ja hartaasti toivoin, että saisin vuoden 2011 mallin. Muutama viikko sitten ystäväni sai vielä sen vanhan, 2010 pakkauksen. Mutta nyt onneksi kelan tiedotteissa lukee, että uusi on tullut jakoon. Kuinkahan kauan sillä kestää, ennen kuin paketti saapuu minulle? En jaksaisi odottaa..

Nyt kun raskaustodistus on saatu, aloin pohtia miten teemme vauvan vakuutuksen kanssa? Hankitaanko sellainen jo etukäteen vai vasta syntymän jälkeen? En ole asiaa huomannutkaan kysyä keneltäkään tutulta miten he ovat tehneet. Kovinkaan perusteellisesti en ole asiaan muutenkaan vielä perehtynyt, mutta ensi ajatus on, että haluaisin ottaa sellaisen jo raskausaikana. EIhän sitä kuitenkaan voi tietää mitä synnytys tuo tullessaan. Olemme IFin asiakkaita ja heidän vauvavakuutukseensa olen sen verran perehtynyt, että meillä alkaa pian olla kiire, jos sellaisen haluamme. Vakuutus on otettava viimeistää 3kk ennen laskettua aikaa, eli meillä se umpeutuu jo parin viikon päästä. Sinne tarvitaan äidiltä terveysselvitys, mikä ihme se on? Ja miten semmoinen tehdään? Apua! Ensi viikolla on pakko ehtiä käymään Ifin konttorilla kuulemassa enemmän vakuutuksesta ja sen eduista. Itsekseni netistä vakuutusehtoja lukemalla, en kyllä pääse perille kyseisen vakuutuksen koukeroista. Onko todella niin että jos etukäteen ei vakuutusta ota niin vasta 2 kk iässä sen saa lapselle? Kuulostaa oudolta, kahdessa kuukaudessahan ehtii sattua vaikka mitä. Täytyykin alkaa pian perehtymään tähän asiaan..