Kävi tänään jo aamutuimaan neuvolassa. Heti alkuunsa vaa-alla käydessäni järkytyin, kahdessa viikossa paina tullut lisää yli kaksi kiloa. Pakko oli yrittää uusinta punnitusta, mutta sanoin se näytti. Näin paljon se ei vielä olekaan koskaan noussut, yli kilo viikossa.. No sanomistahan siitä tietenkin tuli. Epäilen sairasloman vaikuttaneen asiaan, nyt kun olen ollut kotona on liikkuminen jäänyt vähemmälle ja sohva vienyt usein voiton. Samoin kotona on tullut herkuteltua ehkä tavallista enemmän. Ei tässä mitään hätää tuon painon kanssa, mutta naposteluun käskettiin kiinnittää erityistä huomiota ja muistaa se liikunnan tärkeys! Verenpaineet olivat hyvät ja pissakin puhdas. Vatsaa painellessaan terkkari totesi, että siellä pötkötellään edelleen pääalaspäin viistotilassa oikealla puolella kohtua. Sanoi myös ettei muru mikään isokokoinen ole, ei kuulemma ole nelikiloista vauvaa tiedossa (paitsi jos paino jatkaa tälläista nousua). :) Sf-mitan kanssa olikin taas jotakin hässäkkää, kasvua edelliseen oli tullut, mutta ei kai sitten tarpeeksi. Mitään hälyyttävää ei kuitenkaan ole, kun vauvakin pienikokoinen on ja viiston asennon takia kohtua vaikea mitata. Ensiviikolla lääkäri tarkistaa tätä koko asiaa tarkemmin. Toivon kyllä todella, että paikalla olisi eri lääkäri kuin se edelliskerran nuori nainen joka ei minua ollenkaan vakuuttanut pätevyydellään. Sydänäänet kuuluivat jälleen hyvin ja potkuja tuli useita doplerilla kuunneltaessa, sykkeeksi mitattiin nyt +135. Unitutkimus tuli jälleen puheeksi ja ilmoitin ettemme lähde siihen mukaan

Ensi viikolla tosiaan on lääkärikäynti ja sitten neuvola käyntejä onkin jo joka viikko. Nyt joudun siis kahdesti viikossa neuvolalla käymään, kun meillä alkoivat ne synnytysvalmennuksetkin. Ensimmäinen käynti oli jo viime viikolla, silloin aiheena itse synnytys. Ukko oli siellä mukana, muttei hän kovin innoissaan ollut (kaverit kun olivat jo kertoneet ettei siellä ole isällä mitään tekoa). Kymmenkunta pariskuntaa siellä oli luentoa kuuntelemassa. Itselläni ei oikeastaan mitään ennakko käsitystä ollut mitä tuleman piti, joten ehkä vähän jännitin sinne menoa. Täytyy kyllä sanoa ettei siinä lähes puolentoista tunnin istunnossa ihan kamalasti uutta asiaa tullut. Itse en ole jurikaan pohtinut synnytystä tai mitään siihen liittyvää. Monet tuttavat ovat turhankin innokkaina kertoneet omia synnytyskokemuksiaan ja suositelleet sitä ja tätä puudutusta, varoitelleet kivuista ja synnytyksen pitkästä kestosta. En tiedä onko minussa jotain vikaa, kun en näitä tarinoita välittäisi ollenkaan kuunnella ja tv:stäkin vaihdan mieluusti kanavaa, jos jotakin synnytysohjelmaa tulee. En sanoisi synnytyksen mitenkään pelottavan minua, mutta en kuitenkaan välitä kuulla kaikenmaailman kauhutarinoita. Ja kaikki kuitenkin lisäävät sitten perään kuinka vauvan synnyttyä kaikki unohtuu ja synnyttäminen olikin ihana kokemus ja plaap plaa... Valmennuksessa pidinkin eniten siitä, että siellä ei kerrottu mitään esimerkkejä vaan asiat käytiin järjestelmällisesti läpi ja eri vaihtoehdoista puhuttiin avoimesti, sen enempää suosimatta jotakin vaihtoehtoa.

Tänään neuvolassa ajattelin ensikertaa, että olisikohan jo aika alkaa synnytyskassin pakkaamista harkita. Terkkari kun sanoi, että jo noin viikonpäästä vauvelia ei enää yritettäisi estellä, jos hän päättäisi alkaa maailmaan tulemaan. Mitään ennakoivia merkkejähän ei ole vielä ollut, mutta mistä sitä koskaan tietää!! :)