Minttu möyrii edelleen vatsassa hyvinssä voimissa, mutta muuten maailmani kääntyi viikko sitten yllätttäen ympäri. Isäni nukkui viimeiseen uneen ja lähti enkelten matkaan. Niin julmalta tuntuu tämä elämän kulku, en vieläkään ymmärrä tapahtunutta enkä sen lopullisuutta. Niin paljon jäi meiltä kokematta, isän kun kuvittelin luonani vielä vuosia olevan. En ehtinyt isän saattamana alttarille ja vain viikoista jäi kiinni, ettei Minttu ehtinyt pappaansa tapaamaan. Vaikkei isäni aina tunteitaan näyttänyt saati ajatuksistaan puhunut, niin tiedän kuinka tärkeä hänelle oli tulossa oleva neljäs lapsenlapsi, ensimmäinen tyttö...

Ei mahdu se asia sanoihin,
ei lauseisiin, ei kyyneliin,
miten paljon sä merkitset.
On kuvasi piirtynyt sydämiin,
sinä ansaitset parhaimmat kiitokset.

Kaikki opetus elämästä
mikä sinulta saatu on,
on sisältö enemmästä
se rakkaus pyyteetön.

Siksi lausumme kiitoksen sulle
kaikesta mitä annoit meille.
Tuli vastaan maallinen matkanpää,
vaan muistot ja kaipaus meille jää.

Suo anteeksi Isä kyyneleet nää,
ne rakkautta on ja ikävää.