Viime viikon torstaina suuntasimme taas neuvolaan ja lääkärikäynnille. Ilma oli päivällä kertakaikkaan kamala, lunta tuiskasi taivaan täydeltä ja tuntui että tuulilasinpyyhkijöistäkin oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Lähdimme ajoissa liikenteeseen, mutta matka kesti paljon tavallista kauemmin. Eräässäkin mäessä odotettiin muutamat liikennevalot, kun pyörät sutivat liikkelle lähdössä pelkkää tyhjää... No mutta perille päästiin juuri ja juuri ajallaan. 
Jännitin kovasti kuinka tyttö on kasvanut, kun edelliset kasvulukemat olivat minusta niin vähäiset. Mieltäni askarrutti myös tuo edelleen jatkuvasti vuotava ja rähmivä silmä. Aioin myös tiedustella kiinteiden ruokien aloittamisesta. Pidemmän aikaa olin jo suunnitellut, että 4 kuukauden iässä aloittaisimme maistelun, etenkin kun minulta ei enää tule tarpeeksi maitoa. En kuitenkaan vielä ollut rohjennut mitään Mintulle antaa.

Ensimmäiseksi täytyy todeta, että meitä oli vastassa se vaaleahiuksinen terveydenhoitaja! Hän siis ei ole tummaksi päätään värjännyt eli edelliskerralla meillä oli neuvolassa sijainen.. :) heh

No mutta terkkarin kanssa tehtiin vain pikaiset mittaukset ja kerrottiin nopeat kuulumiset. Puntari näytti hurjaa lukemaa 6690 g ja pituutta saatiin mitattua 61,4 cm. Vau! Nyt oli tapahtunut hieno kasvuspurtti. Päänympärys nyt 40,7. Pituuskäyrään tuli kunnon nousu, mutta edelleen mennään -1 käyrällä. Lääkärin luona ei mitään erikoista tapahtunut. Meidän neiti söi antaumuksella omaa nyrkkiään eikä innostunut lääkärin jutuista ollenkaan ;) Kuulokokeeseen (ihmeellistä sirinää pitävän laitteen ääneen) neiti ei reagoinut ollenkaan, sanoin että kyllä se kotona reagoi ääniin enkä ole koskaan ajatelllut että kuulossa olisi mitään vikaa. Helistinkään ei murua kiinnostanut, totesin taas että kyllä se kotona on leluista kiinnostunut ja hyvin tarttuu kiinni esineisiin.. Mitään huomautettavaa lääkäri ei keksinyt, Minttu siis kehittyy normaalisti!

Silmästä lääkäri sanoi, että siinä on ahdas/tukkoinen kyynelkanava. Vaivaa seurataan vuoden ikään asti ennenkuin mietitään toimenpiteitä, todennäköisesti kyynelkava aukeaa itsestää ennen sitä. Silmää vain pitää ahkerasti puhdistaa (niinkuin on tehty tähänkin asti) ja mikäli se pahemmin tulehtuu niin sitten antibioottivoide kuuri. Tällähetkellä hän ei nähnyt tarvetta antibiootille ja muutenkin silmät normaalit. Kiinteistä lääkäri sanoi, että aloittakaa vain, jos siltä tuntuu. Neljän kuukauden iässä voi jo hyvin aloittaa, mutta viimeistään puoli vuotiaana. Yhtä makua kerrallaan pikkuhiljaa eikä ensimmäisenä hedelmäsoseita. Neuvolakorttiin tuli kommentti: "Terve, suloinen tyttö. Status ok. Yleistila hyvää. Kasvaa hienosti. Oikeassa kyynelkanavassa tukosta. Seurataan 1v ikään asti."

Niinpä sitten heti kotona tartuin tuumasta toimeen ja laitoin Mintulle perunan kiehumaan. Soseutin perunan haarukalla ja pehmensin omalla maidollani. Suu aukesi kuin linnun pojalla, kun ensimmäinen lusikallinen oli suuhun menossa. Lusikka on siis Mintulle jo ennestään tuttu kapistus, kun olen D-vitamiinin aina sillä antanut. Mutta kyllä oli ilme näkemisen arvoinen, kun suuhun tulikin tippojen sijasta perunaa. Neiti oli kovasti ihmeissään! :) Kauan pyöri perunamössö suussa, mutta kyllä sitten alaskin vähän meni. Kovasti kyllä yskitti niellessä. Suurin osa tuosta pienestä perunamäärästä tietenkin valui pitkin leukaa ja poskia, suloista, mutta sottaista touhua.. :) Seuraavana päivänä muru oli yhtä ihmeissään edelleen, nauhoitin videolle tuon perunan maisteluhetken ja otin murusta muutaman kuvan. Empä olisi vuosi sitten uskonut, kuinka tärkeältä tuntuukaan ikuistaa tämmöinenkin hetki. Nyt pottua on maisteltu viitenä päivänä, edelleen tuo annos on pieni, vain muutama teelusikallinen ja ilme aina yhtä hämmästynyt. Kyllä se maito vaan on mussukan herkkua, ilme on aina helpottunut kun perunan päälle sitä saa  :)

   
Nyt kun alkuun on päästy, niin tästä se alkaa pikkuhiljaa. :D Jostakin luin että peruna ei olisi paras mahdollinen aloitus maku, koska se herkästi aiheuttaa mahavaivoja eikä maultaankaan ole parasta. En ole kuitenkaan huomannut että meillä olisi vatsanväänteitä siitä tullut ja vatsa on normaaliin tapaan myös toiminut. Huomenna ajattelin keittää porkkanaa ja katsoa mitä Minttu sen mausta tuumaa...

Joko teillä on maisteltu kiinteitä?