Paljon on tapahtunut sitten joulun, en vaan ole taas saanut aikaiseksi kirjotella kuulumisiamme.

Joulu sujui rauhallisesti mummulassa, Minttu sai todella paljon lahjoja, että ilmeisesti hän on ollut todella kiltti. Lahjat olivat kovasti allekirjoittaneen mieleen, paljon tuli mm. vaatteita ja joitakin leluja. Tyttö ei vielä lahjojen päälle ymmärtänyt, mutta hän tykkäsi kovasti ihmetellä värikkäitä ja rapisevia lahjapapereita

Välipäivinä meillä alettiin tarttua tavaroihin. Jouluna ei tätä taitoa vielä hallittu. Tarttui Minttu silloinkin kiinni jos jotain siihen käteen laittoi, mutta nyt hän on itse alkanut itse ottaa kiinni ja kurkotella leluja. Lelukaaressamroikkuvat lelut saavat jo kovaa kyytiä, kun neiti niitä huiskuttaa ja koittaa saada kaikki suuhun. Pitkää pinnaa hän ei kyllä omista (niinkuin ei äitikään) hermostus on heti kova, jos lelu ei ensiyrittämällä suuhun osukaan..

Olemme myös kovasti "harjoitelleet" kääntymistä. Vielä emme taitoa hallitse, mutta ei paljoa puutu. Jalat sojottavat hienosti kohti kattoa aina lattialla makoillessa. Ja TV:tä kohti pyrkiessään Minttu jo koko yläpään kyljelleen kääntää. TV on meillä edelleen se kaikista mielenkiintoisin juttu. Nämä taidot kun vielä osaisi yhdistää niin uskon että pian ollaan mahallaan.

Minttu on ollut jo pitkään kova tyttö juttelemaan, nyt on kuitenkin opittu uutta, nimittäin kiljumaan! Kun hän oikein innostuu muuttuu ääntely kiljunnaksi ja tyttö kuulostaa ihan pikkulinnulta  Ääni on todella kimeä ja välillä hän itsekin sitä säikähtää.

Otimme if:stä vauvavakuutuksen jo odotusaikana. Nyt joulunaikaan vaihdomme tuon vauvavakuutuksen kattavampaan lapsivakuutukseen. Mitään kompligaatioita ei raskausaikana ollut eikä vakuutusta onneksi ensimmäisinäkään elinkuukausina tarvittu. En kuitenkaan pitänyt sitä turhana investointina ollenkaan. Lapsivakuutus meille myönnettiin sellaisenaan ilman mitään rajoituksia. Terveysselvitykseen ei muuta mainittavaa ollut kuin se silmän sidekalvon tulehdus.
 
Loppiaisen aikaan vasen rintani kipeytyi oikein todella. Kainalon puolella rinnassa oli kova ja kuumottava, kosketuksesta kipeä alue. Pelästyin heti rintatulehdusta, kun äitini on sillä kovasti pelotellut ja jaksanut muistuttaa ettei vaan saa rinnat kylmää. Empä uskaltanut äidille oireistaa mitään mainita, sen sijaan google kävi täällä kuumana ja totesin, että kyseessä oli varmasti tiehyttukos. Tärkeimmäksi hoito-ohjeeksi mainittiin imetys! Imettää pitäisi usein, jopa kahden tunnin välein. Kehoitettiin myös vaihtelemaan imetysasentoja ja imettämään aina ensin kipeästä rinnasta. En todellakaan ole tiennyt, että rinta tyhjenee paremmin vauvan leuan puolelta ja siksi asentoja olisi hyvä vaihdella. Minä kun olen lähes aina imettänyt samassa asennossa. Sitten neuvottiin myös lämmittämään rintaa (esim. suihkussa tai lämmitettävällä kauratyynyllä) ennen imetystä tai pumppausta, jotta maito virtaisi paremmin. Ohjeissa oli juttua myös mm. kaalinlehdistä. Olin valmis kokeilemaan kaikkea, jotta tuo kipu hellittäisi ennen kuin äityy rintatulehdukseksi. Kaalinlehtiä en kokeillut, mutta kaikkea muuta. Kauratyynyllä lämmitin rintaa, imetin/pumppasin usein ja vaihtelin sitä asentoa. Maitoa rinnasta ei tuntunut oikeastaan tulevan, kun minttunen hermostui rinnalla heti, jouduin siksi pumppaamaan. Lämmitys tuntui helpottavan ja aina tyhjennyksen aikana kipu helpotti ja kovettuma hieman pehmeni. Pari päivää siinä meni, tiivistä tissittelyä, kunnes huomasin kovettuman kadonneen ja vieneen kivun mennessään. Mikä Helpotus!

Joulun aikaan meillä alkoi yöt mennä vähän huonommin ja muutenkin tuntui, että Minttusella oli jatkuvasti nälkä. Hän myös usein hermostui rinnalla, mikä ei ole ollut ollenkaan tavallista. Totesin ettei minulta enään tule tarpeeksi maitoa kasvavan vauvan tarpeisiin. Tilanne oli outo, olimme siihen asti tulleet toimeen pelkällä rintamaidolla (ensimmäisiä viikkoja lukuunottamatta). Maitoa minulta oli tullut niin reilusti, että pakastimessakin oli pussi poikineen. Nauroinkin joskus, että sillä maito määrällä voisin ruokkia naapurinkin vauvan. :D Aloin sitten antamaan lisämaitoa, lähinnä illalla, että yöt sujuisivat paremmin. Ja kyllähän en sujuivatkin, taas Minttu jaksoi nukkui reilun ensimmäisen unipätkän. En tiedä edesauttoiko tuo lisämaidon antaminen tiehyttukoksen syntyä vai oliko ajoitus vain sattumaa? Nyt olen lisämaitoa antanut jo muulloinkin kun vain illalla. Neljä kuukautta tulee täyteen jo ensi viikolla ja olen ajatellut sitten alkaa antamaan Minttuselle maistiaisia kiinteästä ruoasta. Jotenkin on asian suhteen hieman epävarma olo niin odotan vielä asiaan viimehetken neuvot neuvolasta.