Taas on saavutettu yksi kuukauden mittainen rajapyykki smiley
Meidän neiti on kasvanut hurjasti, neuvolan vaaka pomppasi eilen lukemaan 7350 g ja pituutta saatiin mitattua 64 cm. Ei ole ihme, että tän äidin käsivoimat ovat olleet koetuksella ja taas on vaatteitakin jäänyt pieniksi. Olemme jo pikkuhiljaa alkaneet siirtyä kokoon 68 ja pieniksi jääneitä vaatteita on kertynyt jo iso laatikollinen. Joitakin olen antanut kavereille eteenpäin ja joitain jopa myynyt, mutta suurimman osan olen säilönyt odottaamaan josko niitä vielä joskus tarvittaisiin. Ja kyllä, toisinaan minä jo haaveilen toisesta lapsesta! Ukko ei ajatuksesta ollut niin innoissaan, kun tässä joskus vihjaisin siihen suuntaan.. :) Itkuisen päivän päätteeksi tuo ajatus toisesta lapsesta kyllä hukkuu minunkin mielestäni.. Luulen että vaihtoehtoja on kaksi: toinen lapsi saa tulla aika pian, että ikäero ei suureksi pääse tai sitten toista lasta aletaan miettiä vasta 4-5 vuoden päästä. Tiedä sitten kuinka käy! Itse olen aina haaleillut kolmesta lapsesta, tytöstä ja kahdesta pojasta, mutta ukko haluaa vain kaksi lasta. Haluaisi vielä sen pojan, itselleen kalakaverin (sinänsä hassua kun ukko ei kalasta, mutta näin hän sanoo). Nyt tuntuu, että toinen tyttö olisi ihana, kun pieniä punaisia vaatteitakin jo valmiina.. Yks päivä keksin ihan yhtäkkiä nimenkin jo sille toiselle tytölle. Ukko meinasi pullaan tukehtua kun semmoisia olin jo miettinyt... heh wink

Mutta siis takaisin asiaan, eli takaisin neuvolaan. Kaikki oli murulla kunnossa, neuvolakorttiin kirjattiin:  "Hymyileväinen tyttö. Seuraa lelua katseellaan y/a/s ja tarttuu siihen. Vatsallaan kyynernojassa, varaa jaloilleen, istuessa selkä suorana. Kasvaa hyvin. Kaksi kiinteää ateriaa sekä rintamaito + korvike. 5 kk rokotteet sai."
Minua harmitti, kun ukko ei päässyt neuvolaan mukaan, olisin halunnut itselleni henkisen tuen rokotusten takia. Pakko oli taas selvitä yksin ja selvisinkin, mutta ei se mukavaa ole pitää pientä tiukassa otteessa kun tämä huutaa pääpunaisena. Onneksi itku laantui äkkiä ja pistäminen unohtui pienen mielestä. Täytyy kuitenkin kehua kuinka reipas tyttö oli ja kuinka nopeasti hymy palasi takaisin kasvoille. Ehkä jännitin niitä rokotteita turhaan niin paljon. Eilinen, neuvolan jälkeinen ilta oli kurja, tyttö oli kovasti itkuinen ja kitisevä, uni ei maistunut ja lämpökin nousi iltaa kohti. Panadol supon saatuaa alkoi helpottaa, Minttu hörppäsi pullollissen maitoa ja alkoi yöunille jo pian seitsemän jälkeen. Ja nukkuikin hyvin! Tuon aikaisen nukkumaan menon johdosta pelkäsin, että aamulla heräisimme jo ennen seitsemää, mutta niin vain uni maistui tytölle yhdeksään asti. Eikä eilisistä kitinöistä tai lämpöilystä ollut enää tietoakaan, Minttu on ollut ihana hymyileväinen itsensä koko päivän!