Vuodatuksen yli kuukauden kestänyt huoltokatko on vihdoin ohi. Vai onko sittenkään?
Blogi näyttää nyt hassulta, kun kaikki kuvat ovat kadonneet, liekko niitä takaisin näkyviin saakaan enää... epäilen ettei saa.. En mikään ahkera kuulumisten päivittäjä ole koskaan ollut, mutta nyt kun tänne ei ole päässyt niin tuntui, että olisin paljonkin halunnut kirjoitella. Mutta toisaalta, olen tämän katkon aikana myös vieraantunut tästä kirjoittelusta ja hukannut monta blogia joita säännöllisesti seurasin. Samalla olen pohtinut blogin jatkoa... "Masusta maailmaan"- oli alkujaan vain raskausblogi, mutta se jäi elämään kun vauvakuulumisia innostuin jakamaan. Ja tähän asti niitä olen epäsäännöllisen säännöllisesti päivitellyt. Nyt päätin, että tämä "masusta maailmaan"- tarina jatkuu tytön ensimmäisen elinvuoden ajan.
Tytöllä on jo 10 kk ikää, eli blogitaivalta ei enään pitkään ole edessä! Mutta vielä hetki jatketaan!!
Meille kuuluu nykysellään (edelleen) pelkkää hyvää!! Tyttö on kasvanut kovasti ja oppii kokoajan uusia juttua. "Huh huh" - on neidin tämänhetkinen hokema, mistä lie senkin oppinut :) Konttaa sellaista vauhtia, että hitaampi ei perässä pysy. Ylösnousu käy helposti ja tukea vasten otetaan jo askelia. Meidän päivät ovat siis täynnä vauhtia! Tätänykyä tyttö nukkuu kahdet päiväunet aamupäivällä tunnin ja iltapäivällä toisen tunnin (joskus kaksikin). Viikko sitten tuli yhtäkkiä stoppi vaunuissa nukkumiseen. Siihen asti tyttö on nukkunut kaikki päiväunet ulkona vaunuissa, vaikka on yritetty niin muualle tyttöä ei ole saanut unille. Sitten yhtenä aamuna se loppui kuin seinään! Vaunut kun laski edes lähes makuuasentoon alkoi kiukku. Monta kertaa yritettiin, mutta aina sama juttu. Sänkyyn kun tytön vei niin sinne nukahti ja näin on sitten kaikki päiväunet nyt nukuttu. Minusta hiukan outo juttu tämä yhtäkkinen muutos, mutta pääasia että tyttö josain nukkuu.. :)
Neuvolakorttiin saimme viimeksi merkinnän "Suloinen, hymyilevätyttö.Tukea vasten kävelee, konttaa. Hyvä pinsettiote. Istuu tukevasti. Kasvaa hyvin. Iho siisti." Puntari näytti 10370g ja pituusmitta 74cm. Päänympärys 45,5cm. Tasaisesti käyrillä mennään. Liikkumisen myötä yläkäyrillä mennyt paino on tasaantunut. Pahemmin ole koskaan näistä käyristä perustanut, eikä pieni pyöreys mitään ole haitannut. Tyttö on kova syömään, mutta kyllä se tuolla touhuamisella paljon kuluttaakin. Pinsettiotetta ollaan muuten treenattu talk-muruja syömällä, alkuun suuhun ei päätynyt juuri mitään, mutta kyllä äkkiä tytön kourat harjaantuivat murut suuhun viemään. Pinsettiotteesta ei silloin ollut tietoakaan, hyvin sujui koko kouran voimalla syöminen, mutta sitten pikkuhiljaa tyttö alkoikin käyttää näppärästi vain paria sormea.
Olen nyt ollut heinäkuun ajan töissä ja tyttö on ollut päivät vuoroin ukon ja mummujen kanssa. Viime viikot ihan vain ukon kanssa ja pakko on myöntää, että siitä on tässä ajassa tullut enemmän isintyttö! Tämä työrupeama loppuu kuunvaihteeseen ja sitten jään ansaitulle hoitovapaalle. Kyllä vuorotyön ja pienen lapsen hoito ovat vieneet ihan uudella tavalla voimia. Väsynyt olen ollut, mutta toisaalta vaihtelu kotona oloon on ollut tervetullutta ja parasta ehkä on ollut se, kuinka ukko on nauttinut yhteisestä ajasta tytön kanssa. En tiedä kumpaa meistä alkuun enemmän jännitti, minua jättää tyttö isän hoitoon vai ukkoa jäädä yksin tytön kanssa.. Niin tai näin niin kaikki on sujunut hienosti. Minulla ei kuitenkaan mikään hinku palata töihin ole ja aionkin nauttia taas kotiäitiydestä täysinrinnoin!
Blogi näyttää nyt hassulta, kun kaikki kuvat ovat kadonneet, liekko niitä takaisin näkyviin saakaan enää... epäilen ettei saa.. En mikään ahkera kuulumisten päivittäjä ole koskaan ollut, mutta nyt kun tänne ei ole päässyt niin tuntui, että olisin paljonkin halunnut kirjoitella. Mutta toisaalta, olen tämän katkon aikana myös vieraantunut tästä kirjoittelusta ja hukannut monta blogia joita säännöllisesti seurasin. Samalla olen pohtinut blogin jatkoa... "Masusta maailmaan"- oli alkujaan vain raskausblogi, mutta se jäi elämään kun vauvakuulumisia innostuin jakamaan. Ja tähän asti niitä olen epäsäännöllisen säännöllisesti päivitellyt. Nyt päätin, että tämä "masusta maailmaan"- tarina jatkuu tytön ensimmäisen elinvuoden ajan.
Tytöllä on jo 10 kk ikää, eli blogitaivalta ei enään pitkään ole edessä! Mutta vielä hetki jatketaan!!
Meille kuuluu nykysellään (edelleen) pelkkää hyvää!! Tyttö on kasvanut kovasti ja oppii kokoajan uusia juttua. "Huh huh" - on neidin tämänhetkinen hokema, mistä lie senkin oppinut :) Konttaa sellaista vauhtia, että hitaampi ei perässä pysy. Ylösnousu käy helposti ja tukea vasten otetaan jo askelia. Meidän päivät ovat siis täynnä vauhtia! Tätänykyä tyttö nukkuu kahdet päiväunet aamupäivällä tunnin ja iltapäivällä toisen tunnin (joskus kaksikin). Viikko sitten tuli yhtäkkiä stoppi vaunuissa nukkumiseen. Siihen asti tyttö on nukkunut kaikki päiväunet ulkona vaunuissa, vaikka on yritetty niin muualle tyttöä ei ole saanut unille. Sitten yhtenä aamuna se loppui kuin seinään! Vaunut kun laski edes lähes makuuasentoon alkoi kiukku. Monta kertaa yritettiin, mutta aina sama juttu. Sänkyyn kun tytön vei niin sinne nukahti ja näin on sitten kaikki päiväunet nyt nukuttu. Minusta hiukan outo juttu tämä yhtäkkinen muutos, mutta pääasia että tyttö josain nukkuu.. :)
Neuvolakorttiin saimme viimeksi merkinnän "Suloinen, hymyilevätyttö.Tukea vasten kävelee, konttaa. Hyvä pinsettiote. Istuu tukevasti. Kasvaa hyvin. Iho siisti." Puntari näytti 10370g ja pituusmitta 74cm. Päänympärys 45,5cm. Tasaisesti käyrillä mennään. Liikkumisen myötä yläkäyrillä mennyt paino on tasaantunut. Pahemmin ole koskaan näistä käyristä perustanut, eikä pieni pyöreys mitään ole haitannut. Tyttö on kova syömään, mutta kyllä se tuolla touhuamisella paljon kuluttaakin. Pinsettiotetta ollaan muuten treenattu talk-muruja syömällä, alkuun suuhun ei päätynyt juuri mitään, mutta kyllä äkkiä tytön kourat harjaantuivat murut suuhun viemään. Pinsettiotteesta ei silloin ollut tietoakaan, hyvin sujui koko kouran voimalla syöminen, mutta sitten pikkuhiljaa tyttö alkoikin käyttää näppärästi vain paria sormea.
Olen nyt ollut heinäkuun ajan töissä ja tyttö on ollut päivät vuoroin ukon ja mummujen kanssa. Viime viikot ihan vain ukon kanssa ja pakko on myöntää, että siitä on tässä ajassa tullut enemmän isintyttö! Tämä työrupeama loppuu kuunvaihteeseen ja sitten jään ansaitulle hoitovapaalle. Kyllä vuorotyön ja pienen lapsen hoito ovat vieneet ihan uudella tavalla voimia. Väsynyt olen ollut, mutta toisaalta vaihtelu kotona oloon on ollut tervetullutta ja parasta ehkä on ollut se, kuinka ukko on nauttinut yhteisestä ajasta tytön kanssa. En tiedä kumpaa meistä alkuun enemmän jännitti, minua jättää tyttö isän hoitoon vai ukkoa jäädä yksin tytön kanssa.. Niin tai näin niin kaikki on sujunut hienosti. Minulla ei kuitenkaan mikään hinku palata töihin ole ja aionkin nauttia taas kotiäitiydestä täysinrinnoin!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.