Tässä on huomaamatta päässy aikaa vierähtämään edellisestä kirjoituksesta.. Mutta siis:

Käytiin huhtikuun ekoina päivinä neuvolassa ihan vaan kuuntelemassa niitä sydänääniä, jotka ei silloin lääkärikäynnillä vielä kuuluneet. Tippa tais tälle mammalle tulla linsiin kun alkoi äänet kuulua. Se oli hieno hetki, olin niin paljon odottanut. Ukko oli siellä mukana ja tais herkistyä sekin. Taas tuntui maha-asukki entistä todellisemmalta. Viikkoja oli tuolloin 15+4. Nauhotettiin puhelimeen ne jytinät niin on saanu kotonakin kuunnella sydänääniä. :D Liukas liikkeinen kaveri se on, kun äkkiä luikahti karkuun aina kun äänet saatiin kuuluun. Noin 140 kertaa minuutissa se löi. Kuulemma ihan normaali tahti :)

Seuraava oikea neuvola käynti oli puolessa kuussa, sillon viikkoja 17+4. Painoo olin saanu lisää pari kiloo, vajaan 400g per viikko, mikä on kuulemma hyvä. Sydänäänet kuulu oikein hienosti, kauemmin niitä ehkä etsittiin, mutta sitten ne kuulu pidempään ku ekalla kerralla. Tahti oli taas sinne 140-150 hujakoille. Yksi tuttu sanoi, että poikahan teille sitten tulee, kun vaan 140 lyö. On kuulemma tieteellisesti todistettu, että pojan sydän lyö tyttöä hitaammin. En kyllä tiedä uskoakko tuommoiseen, netistä en vahvistusta teorialle ainakaan äkkiseltään löytänyt..? Vointi mulla on ollu jo paljon parempi, ei heikotuksia, huonoaoloa eikä semmosta väsymystäkään. Illalla ei myöhään jaksa valvoo, mutta päivän (ainakin yleensä) jaksaa ilman torkkuja.. Alaselkä on alkanu vaivaamaan ehkä tavallista enemmän, työn puolesta selkävaivoja on ollu aina, mutta kyllä enemmän nykysin. Se neuvolan terkka anto silloin jumppaohjeita ja kehotti kiinnittään erityistä huomioo työskentely asentoihin ja sinne selkään. Pakko on tunnustaa etten kovinkaan aktiivisesti ole niitä jumppia tehnyt... Kovasti se kyseli jaksamista, kun kuitenkin fyysisesti raskasta ja henkisestikin aika kuormittavaa työtä teen. En kyllä toistaiseksi ole kokenut ettenkö siellä jaksaisi, vähän ehkä olen tahtia kuitenkin hidastanut. Maha ei vieläkään mikään valtava ole, mutta ei sitä enään piiloonkaan saa. Melkein kaiki tutut tästä jo tietää, mutta semmosen yleisen ilmotuksen facebookissa olen jättäny tekemättä. Aattelin, että sinne kerron vasta sitten ku asukki on syntyny.. Töissä en ole vieläkään meteliä pitäny, mutta kyllä suurin osa työkavereista tämän jo tietää. Pomo ehti mulle jo sijaisenkin järjestään heti pian, kun uutisen kerroin. Neuvola käynnin jälkeen kotona tuli mieleen että siellä piti nyt puhua siitä sokerirasituksesta. Mitään ei kuitenkaan asiasta puhuttu. En tiedä jäikö se tarkotuksella vai vahingossa käsittelemättä. Millä viikolla semmonen yleensä tehdään? Seuraava neuvola on vasta viikolla 23, jotenkin ajattelin, että aikasemmin sinne pitää mennä..

Tänään mennään jo viikolla 20+2 eli puolessa välissä odotusta!! Toisaalta tuntuu, että aika on menny todella nopeesti, justhan vasta tein sen testin. Toisaalta taas tuntuu, että vasta puoli väli, johan tässä on monta kuukautta voitu huonosti! Täytyy kyllä sanoo, että tää reilu 4 kuukautta on sujunu kaikin puolin hyvin! Ensi viikolla meillä on jo rakenneultra, yhdessä päätettiin, että kysytään se sukupuoli kuitenkin, vaikka ensin ajattelin etten halua sitä tietää etukäteen.