Ukolla loppui isyysloma keskiviikkona ja jäimme mussukan kanssa kahden. Todella nopeasti meni ne kaksi viikkoa.. Ukko mahdollisesti pitää vielä sen yhden viikon myöhemmin. Nämä muutamat päivät yksin vauvan kanssa ovat sujuneet hyvin, mutta kyllä aika tuntuu pidemmältä ilman juttuseuraa. Nyt on olleet ilmatkin huonot niin ei olla päästy vaunujen kanssa ulos. Vain muutamana päivänä sää on ollut meille armollinen ja ollaan oltu ulkoilemassa. Niin odotan pouta päiviä!!

Tänään meillä oli kuitenkin vauhdikas päivä! Ensin käytiin porukalla tapaamassa lastenvalvojaa isyydentunnustus asioissa. Useampana päivänä koitimme puhelimitse tätä henkilöä tavoitella, muttei hän tuntunut koskaan olevan paikalla, lopulta saatiin tuo aika hänelle varattua. Mutta tänään kun mentiin, niin meille tultiin ilmoittamaan ettei kyseinen henkilö ole paikalla. Meidät otti vastaan joku muu, joka esitteli itsensä opiskelijaksi.. Olin kuullut vaikka minkämoisia kauhutarinoita tuosta isyydentunnustuksesta, että siellä kysellään aika tarkasti miten ja koska lapsi on alkunsa saanut ja onko mahdollista, että isä olisikin joku muu. No meiltähän ei siis kyselty yhtään mitään, eikä siihen noin 15minuutin tapaamiseen  muutenkaan paljon puhetta mahtunut. Istuimme siinä hiljaa toisiamme ihmetellen, kun virkailija naputteli tietokonetta ja tulosti meille papereita. Huomasin, että hänellä oli pöydällä lunttilappu, että mitä pitää muistaa koneelle naputella. Lyhyesti hän kertoi mikä paperi oli mikäkin ja kehoitti ne lukemaan, että tiedot on varmasti oikein. Teimme myös sopimuksen yhteishuoltajuudesta. Jotenkin outo maku jäi tapaamisesta suuhun, mutta toisaalta en olisi kyllä halunnutkaan, että meiltä mitään sen suurempia aletaan tenttaamaan. :) Nyt se on sitten virallista, ukko on minttusen isä papereissakin. Lopullinen päätös asiasta tulee parin viikon päästä postista, sitten meidän mussukka saa isänsä sukunimen!! :D

Tuon tapaamisen jälkeen jatkoimme matkaa kaupungille kaupoille ja sieltä vielä äitini luokse syömään.. Murunen nukkui sikeästi koko kaupungilla reissaamisen ajan. Äitini totesi kuinka murulla on posket pyöristyneet lisää ja ihanaa vauvan pyöreyttä tullut muuallekin. Sen kuulemma niin hyvin huomaa, kun ei ole muutamaan päivään nähnyt. Täytyy itsekin todeta, että on ne pikkuiset posket kyllä pyöristyneet.. :)

Huomenna meillä on edessä todella raskas hautajaispäivä. Nyt jo kauhistuttaa kuinka siitä selviää. Synnytyksen myötä on ollut  niin paljon ilon aihetta, että suru on jäänyt taka-alalle, tuntuu kummalta nyt ajatella, että isän pois menosta on kulunut jo lähes kuusi viikkoa. Tänään kaupassa innostuin isänpäiväkorteista, kuinka saamme minttusen kanssa ensimmäistä kertaa sellaisen ukolle tehdä. Sitten mieleen tuli, etten enää koskaan omalle isälle sellaista saa antaa ja silmäkulmani kostui, nytkin ihan alkaa itkettää kun tätä kirjoitan... Yhtenä iltana ennen vauvan syntymää huomasin olohuoneen ikkunassa pienen punarintaisen linnun. Se istui pitkän tovin ikkunalaudalla ja katseli sisälle. Olin varma, että se oli isä, joka tuli tarkistamaan, että minulla on kaikki hyvin!!