Tänään se sitten oli se paljon puhuttu sokerirasitus. Yöllä näin ihan ihme unia asiaan liittyen, mm koiran kanssa yritin bussilla ehtiä ajoissa paikalle siinä kuitenkaan onnistumatta, eivätkä ne lopulta edes ottaneet minua, koska olin ottanut koiran mukaan... Aamuyö meni unien jäljiltä pyöriessä, aamulla kyllä olisi väsyttänyt, kun kello soi. Ukko onneksi vei minut laboratorioon niin ei ollut pelkoa myöhästyä. :) Ajallaan minut otettiin vastaan ja selvitettiin mitä tuleman piti. Näytteen ottaja oli nuori nainen, ehdin jo ajatella ettei hän saa verikoetta otettua ollenkaan, mutta kas kummaa. Hän sai kerrasta osuman suoneen eikä se edes tuntunut. Sitten oli se litkun aika. Olin kuullut juttuja colanmakuisesta, kertakaikkiaan kamalasta sokeriliemestä, joten odotin jotain sen suuntaista. Mutta yllätyin taas, juoma oli kirkasta, hajutonta ja minusta se maistui vadelmalle (ja tietysti sille sokerille). Ei siis ollenkaan sellaista mitä pelkäsin, eikä etenkään niin pahaa, hyvin sen sai juotua. Jouduin ruuhkaiseen odotusaulaan istumaan ja odottamaan, jokin rauhallisempi tila olisi ollut mukavampi, mutta minkäs teet. Luin kirjaa odotellissa ja takapuolen puutumista lukuunottamatta ensimmäine tunti vierähti varsin nopeasti.

Toisen näytteen otti eri henkilö (vanhempi nainen), jolta se ei ihan niin hyvin onnistunut. Ensin yritettiin erikädestä kuin aiemmin, mutta pisaraakaan verta ei tullut. Kipeää se kyllä teki, kun hän neulaa väänteli edestakaisin. Toisesta kädestä hän lopulta onnistui, mutta ilmeisesti ei siitäkään heti saanut putkiloa tarpeeksi täyteen ja tämäkin sattui. Yllätyksekseni se verikokeiden otosta johtuva heikotus jäi kokonaan tulematta. Nuorempi nainen otti viimesen näytteen, samasta suonesta kuin aiemmatkin, eikä se sattunut. Paniikkia tai heikotusta ei tullut ollenkaan, vaikka olin etukäteen varma, että viimeistään kolmannella kerralla lähtee taju. Nyt pystyin jopa katsomaan, kun viimeisen kerran pistettiin.

Kaikki meni siis enemmän kuin hyvin. :) Outona pidin sitäkin, ettei minun ollut ollenkaan nälän tunnetta tai heikkoa oloa, kun kotiin tullessa oli takana jo kuitenkin lähes 16 tuntia ilman ravintoa. Tulokset saisin jo nyt iltapäivällä soittaa neuvolaan, mutta ajattelin malttaa tiistaihin, kun minulla on lääkäriaika.

Ihan turhaan taas tätäkin toimitusta jännitin. Nyt päätin, että pysyn kaukana netin keskustelupalstoista enkä muutenkaan enää kuuntele kenenkään kauhutarinoita raskauteen liittyen! Pääsen paljon vähemmällä stressillä, suosittelen muillekin!!