7 kk ja nyt osataan jo hienosti:
  • kääntyä selältä vatsalle ja vatsalta selälle
  • pyöriä lattialla vatsallaan ollessa ympyrää
  • peruuttaa vatsalla ollessa
  • nostaa peppua konttaus asentoon ja keikkua paikallaan
Lattialla käy siis aikamoinen myllerrys kun tyttö lelujensa kanssa temuaa. Meillä on leikkialustana suhteellisen isokokoinen peitto, mutta eipä siinä kauaa mene, kun tyttö on itsensä siitä pois pungertanut. Selälle-mahalle-pyörähdys-selälle-mahalle, välillä taaksepäin.... ja humpsista vaan, tyttö on päätynyt pöydän alle tai pakittanut itsensä jumiin sohvaa vasten (sen alle ei onneksi mahdu) tai jo muuten kaukana tuosta leikkialustasta. :D Onneksi tv-taso on vielä saanut olla rauhassa.
  • istua lattialla ilman tukea
  • istua potalla (tuotosta ei ole kyllä vielä saatu pottaan, mutta yritys on hyvä)
  • juoda nokkamukista ihan itse
  • istua rattaissa (oli aikamoinen operaatio, kun muovasin kantokopasta jalkapeitteen) ja käyttää aurinkolaseja :) Kivaa kun näkee ympärille, nykyään ei aina vaunuissa nukuta.
  • kääntyä sängyssä pää jalkopäähänpäin ja soittaa sängynpäätyyn sidottua vedettävää soittolelua ihan itse :)
  • pötköttää sängyssä poikittain ja nostaa jalat pinnasuojan päälle (tämä vasta kivaa onkin)
  • pöristä ja suhista ja muutenkin "jutella" kovasti, osaan jo sanoa "äiti" (ainakin äidin mielestä) :D heh Kuola ja toisinaan ruokakin suusta lentää kun tyttö leikkii autoa :)
Mitähän muuta?
Minttuselle on puhjennut alaetuhampaat, ne tulivat jo kuukausi sitten vain parin päivän välillä  :) muutama yö oli todella levoton, mutta ilman itkuja ne puhkesivat.. Pitkänaikaa jo olin niitä hampaita odottanut, kun selviä merkkejä oli ilmassa ollut, mutta pakko myöntää että yllättämään se ensimmäinen hammas pääsi. Enkä olisi uskonut, että ukko sen ensin huomasi. Jälkikäteen totesin levottomien öiden johtuneen hampaista.

Niin ja Minttu on myös oppinut ilmoittamaan, mistä ruoasta hän ei tykkää :) Tähänasti on maiskutus vain kuulunut syödessä ja kaikki on ollut hyvää, mutta nyt jotkin ruoat aiheuttavat kunnon väristyksiä ja irvistyksiä. Ensimmäinen selkeä merkki, että en tykkää, tuli Bonan Spagettia ja jauhelihaa- valmisruoasta, sitten Piltin Pikku karjalanpadasta, vielä on joku kolmaskin mutten nyt muista. Monesta ruoasta ensimmäinen lusikallisen saa namalle irvistyksen, mutta sitten sen todetaankin olevan ihan hyvää. Olen talkoillut pakastimeen soseruokia ja pyrinkin siihen, että päivittäin vähintään toinen ateria on itsetehtyä. Omatekemäni ruoka on paljon kokkareisempaa, mutta hyvin ovat kuitenkin maistuneet.