Keväällä alkukesästä meillä nukuttiin hyvin tai jopa paremmin kuin hyvin. Ilman mitään unikouluja tyttö alkoi nukkumaan useaamin kuin joka toisen yön heräämättä kertaakaan! Ja sitten ku heräsi niin pelkällä tutilla tai pienellä maitotilkalla jatkoi heti uniaan. Pikkuhiljaa kesällä yöt alkoivat mennä huonommin, heräämisestä tuli ensin jokaöistä ja toisinaan kahteenkin kertaan, syytin kuumia ilmoja, vatsan väänteitä ja lopulta hampaita! Sitten tuli pieni flunssa, jonka jälkeen tyttö alkoi heräämään aina kahdesti yöllä eikä toivoakaan että pelkällä tutilla olisi selvitty...

Meillähän se olen aina minä kuka herää, kun pinnasängystä kuuluu tuhinaa. Ukko-kultani omaa niin hyvät unen lahjat, että edes pieni itku ei häntä yöllä herätä. Minä kun olin heinäkuun töissä, niin silloin halusin vain päästä äkkiä jatkamaan unia. Maito teki tehtävänsä ja sen saatuaa tyttö jatkoi uniaan heti. Mutta kuinkas kävi, kun tyttö kuukauden aikan tottui siihen, että yöllä saa AINA herätessä maitoa? No ei hyvin! :( Ja aina vain pahenevaan suuntaan menivät meidän yöt. Välillä herättiin jopa kolmesti maidolle ja toisinaan vielä muutaman kerran siihen päälle, jolloin riitti tutti. Elokuun alussa puhkesivat ylähampaat ja ne vaivasivat yötäpäivää kovasti. Suppo oli toisinaan apuna unta rauhoittamassa ja jääkaapista haettu maitopullo helpotti suuresti kutisevia ikeniä. Omat lyhyiksi jääneet yöunet usealla heräämisellä höystettynä tekivät sen, että olen ollut todella väsynyt.

Päiväunia tyttö nukkui pitkään kolmet ja kaikki ulkona. Pikkuhiljaa kolmannet unet jäivät pois ja yks kaks yllättäen tuli stoppi ulkona nukkumiseen. Nykyään meillä nukutaan joko yhdet pitkät tai kahdet vähän lyhyemmät unet. Toisinaan kovasti yritän tyttöä nukkumaan iltapäivällä toistamiseen, mutta tuo leikkii omiaan sängyssä pitkäänkin ja sitten ilmoittaa kovaan ääneen, että hän ei todellakaan nuku enää! :)

                             Vielä kesällä nukuttiin näin ulkoilmasta nauttien! :D                                       Nykyään päiväunet näyttää tältä! :D

Pari päivää sitte aloimme taisteluun yöheräämisiä ja -syömisiä vastaan yhteistuumin ukon kanssa. Pari valvottua yötä tiukalla linjalla ilman maitoa niin eiköhän se siitä... No ensimmäinen maidoton yö meni yhdellä heräämisellä ja noin kahden tunnin valvomisella. Yleensä tyttö herää ensimmäisen kerran jo pian yhden jälkeen, mutta tuona yönä maitokitinä alkoi vasta vähän ennen neljää. Nousin sängyn viereen "hyssyttämään", mutta en nostanut tyttöä pois sängystä ollenkaan. Kunnon itkuksi valvominen ei mennyt, mutta pientä kitinää ja rätinää oli ilmassa, tyttö käänsi ja väänsi, vaihtoi asentoa ja haki unta sen kaksi tuntia, mutta sitten nukkui sikeästi yhdeksään asti. Viime yönä oli toinen maidoton yö, tyttö nukahti normaalisti yhdeksän aikaan ja heräsi ennen kahta. Ukko oli silloin vasta tulossa nukkumaan ja otti nukutuksen hoitaakseen. Edellisyön kitinään verraten huuto ja itku oli nyt kamala, mutta kuinkaollakkaan tyttö nukahti jo puolessa tunnissa ja nukkui puoli kymmeneen asti! Niin pitkään meillä ei ole nukuttu sitten ihan vauva aikojen! Itse heräsin 9 jälkeen ja useampaan otteeseen piti silmiä hieroa kun kelloa katsoin (tarkistin jopa ollaanko pinnasängyssä hengissä). Historiallinen aamu siis, mutta kerrassaan ihana!! Toivottavasti pian meillä nukutaan taas yöt heräämättä!!