Nyt on sitten juostu vuoroin lääkärissä ja neuvolassa. Sairaslomaa sain sen vajaan kolme viikkoa, eli mammaloman alkuun asti. Ja hyvä niin! Vielä olis tarkotus poiketa työmaalla viemässä sairaslomapaperit ja sitten voinkin yrittää unohtaa koko puljun vähäksi aikaa kokonaan :D
Neuvolassa minua odotti pitkästä aikaa lomalta palannut oma terveydenhoitaja. Hänen kanssaan juttu luisti heti hyvin ja oli helppo kysellä kaikki mieltä painaneet asiat. Kaikki meillä jälleen hyvin; pissa puhdas, verenpaine hyvä ja paljon puhuttu Sf-mitta jatkanut kasvua, mennen nyt normaali käyrällä. Painoa ei ollut vajaassa kolmessa viikossa tullut kuin 500g ja koko raskausaikana kuin reilu 8kg. Painoa on tullut tasaisesti kokoajan lisää, mutta en kuulemma ole toistaiseksi lihonnut yhtään ylimääräistä, vain sen pakollisen jonka vauva vaatii. Ja niinhän se on kun tuota ajattelee järjellä, mutta kyllä minusta on tuntunut hurjalta siirtyä uudelle kymmenelle, jolla en ole eläessäni vielä käynyt. Eräs sukulaiseni järkyttyi kuullessaan tuosta 8 kilosta, hän sanoi saanaansa jokaisesta kolmesta raskaudestaan lähes 30 kiloa lisää painoa.. Hurjaa, mutta ei sitä hänestäkään kyllä uskoisi, kun nyt jo on ihan luurangon mitoissa ja nuorimmainen vasta reilun vuoden vanha.
Vatsaani painellessaan ja vauvaa tunnustellessaa hoitaja sanoi että hyvän kokoinen kaveri siellä kasvaa ja että lapsivettä tuntuu olevan hyvin. Vauva oli jotenkin viistotilassa, mikä ei kuitenkaan haitaa, koska vielä mahtuu kuperkeikkaa vatsassa menemään. Puhuin hänelle siitä kuinka vauva ajoittain vääntäytyy kokonaan toiselle puolelle vatsaani ja toiselle puolelle tulee ihan selkeä lommo. Johtuu kuulemma juuri tästä vauvan viistotilasta ja Sf-mitan heittelykin voi johtua osin siitä, että hän kohtuani venyttää sivullepäin. Vauveli taas innostui painelusta ja alkoi potkia takaisin oikein kunnolla. Sydänäänet kuuluivat jälleen todella hyvin ja syke pomppasikin reiluun 150, mikä on meille paljon. Taas vatsasta tuupittiin anturia oikein urakalla. Terkkariakin nauratti, mutta syke kuulemma nousee vähemmästäkin "jumppaamisesta". :) Oikein hyvillä mielin lähdin neuvolasta kotiinpäin. Lähtiessäni sain pohdittavaksi mukaan esitteen vauvan unitutkimuksesta, johon meillä olisi mahdollisuus osallistua. Tutkimus kestäisi kaksi vuotiaaksi asti, mikä tuntuu minusta pitkältä ajalta. Onko kenelläkään lukijoista kokemusta kyseisestä tutkimuksesta, olisi mukava kuulla kokemuksia osallistumisasta tai aikomuksesta osallistua. Itse olen (ainakin näin äkkiseltään, asiaan sen enempää tutustumatta) vähän epäileväinen, mutta katsotaan miten mieli muuttuu..