Päivät menevät kovaa vauhtia ja tuntuu ettei ollenkaan löydy aikaa tänne kirjotella. Paljon olisi asiaa, mutta niin vain jää kirjoittamatta kun ei sitten jälkikäteen enää muistakaan kaikkea.. Mutta niin se meidän vauva muutti reilu viikko sitten pienten vauvojen sängystä (äitiyspakkauslaatikosta) isojen vauvojen sänkyyn (pinnasänkyyn). :D Tuo laatikko alkoi jo käydä pieneksi ja Minttunen näytti siellä nukkuessaan todella isolta. Nyt pinnasängyssä meidän isovauva näyttää taas pieneltä vauvalta. :D Uni on onneksi muutoksesta huolimatta maistunut yhtä hyvin!

Viikko takaperin olimme reissunpäällä koko päivän eikä Minttunen juurikaan silloin nukkunut. Torkahteli vain vähän, edes automatkat eivät "tainnuttaneet" uneen. Hyväntuulinen hymytyttö oli kuitenkin eikä kitissyt ollenkaan. Illalla hän simahti omaan sänkyyn ja nukkuikin todella sikeästi, kunnes  tunnin kuluttua heräsi ja huusi hysteerisesti toistatuntia. :(  Kyllä tuntui pahalta kun mikään ei auttanut siihen suruun, Selvästi oli meidän vauva yliväsynyt. Lopulta hän nukahti puolenyön jälkeen syliini ja jatkoikin niitä uniaan ennätykselliset 8 tuntia! Väsymys painoi jo minuakin, mutta itse en sinäyönä saanut 8 tuntia nukkua.. Tissini herättivät minut jo aiemmin... :D Sänky lainehti maidosta ja tuntui että tissit halkee. Pakko oli vaihtaa kuivat yövaatteet ja lakanat ja pumpata tisseistä pahimmat paineet jääkaappiin talteen :) heh Koitin Minttustakin varovasti herätellä syömään mutta niin sikeässä unessa oli ettei tehonnut. Se on kyllä kertakaikkiaan kamala herätys tuommoinen! Niin on käynyt ennenkin, mutta tuo oli kyllä kaikista "maitovuoto" kerroista pahin! Lähes parituntia vielä meni ennen kuin nälkä herätti mussukan kahdeksan aikaan aamulla. Vajaan puolituntia kestäneen ruokailun päätteeksi Minttunen nukahti ja uni maistui yli puolen päivän! Pakko oli välillä jo käydä katsomassa ollaanko pinnasängyssä hengissä ollenkaan. Mikä siinä onkin, että niitä pitkiä unia kovasti toivotaan, mutta sitten kun uni maistuu pikkuiselle hyvin, niin heti alkaa pelätä ettei kaikki olekaan kunnossa?

Pari viikkoa sitten Minttunen löysi omat kätensä ja siitä lähtien nyrkit ovat olleet suussa. Tutti ei enää samaan malliin kelpaakaan, oma käsi on paljon parempi. Tutti on ystävämme enää silloin kun Minttu on väsynyt! Ihan turha sitä on muuten koittaa tuputtaa.. Kuolaamaan hän on myös alkanut oikein todella. Olen alkanut pohtia voisiko hampaat jo alkaa tekemään tuloaan. Itselleni ensimmäiset hampaat ovat kuulemma tulleet 3 ja puolen kk iässä. Vielä meillä ei osata tarttua mihinkään kiinni, mutta ihmettelyä ja juttelua harrastetaan sitäkin enemmän.. Seurustelu on mukavaa ja usein Minttu intoituukin oikein todella kertomaan kuulumisiaan :) Aina ei kuitenkaan jaksa olla sosiaalinen, itsekseen on myös mukava jutella ja tarkkailla ympäristöä. Se on kertakaikkiaan suloinen näky ja ihanan kuuloista, kun hän yksin jokeltelee ja silmät suurina katselee ympärilleen. Välillä hän myös komentaa, ja kovasti komentaakin :D

Koska vauvat alkavat vierastaa? Eikai ihan vielä? Olen kuitenkin tehnyt meidän Minttusen kanssa selkeän havainnon: Kotona hän juttelee kovasti itsekseen, meille vanhemmille ja minun äidilleni. Kun joku oudompi on paikalla tai olemme vierailulla oudommassa ympäristössä niin "kissa vie kielen" Minttuselta, ihan niinkuin häntä ujostuttaisi. En tiedä voiko se olla mahdollista, mutta näin käy todella usein. Kehun tytön olevan kova juttelemaan ja sitten hän onkin hiiren hiljaa ja ihmettelee vain. Oletteko muut havainneet tälläistä "ujostelua"?