Taas on oltu perhevalmennuksessa muutaman kerran. Aikaisemmin puhuin synnytysvalmennuksesta, mutta sehän siis on nimeltään perhevalmennusta! :) Ensimmäisellä kerralla aiheena oli siis synnytys, sitten äitiys ja isyys; kun tullaan kahdesta kolmeksi. Tuolle kerralle ukko ei päässyt töiden takia mukaan, vaan menin yksin. Paikalla oli eri vetäjä ja mukana myös isätyöntekijä, joka otti tulevat isät mukaansa keskustelemaan ihan vain miesten kesken. Ja me tulevat äidit jäimme keskenämme puhumaan äitiydestä ja kaikista ajatuksista, joita se on tuonut tullessaan. Loppujen lopuksi tämä aihe ei herättänyt meissä äideissä paljonkaan keskustelua. Vetäjä ei saanut meitä lainkaan innostumaan aiheesta, eikä hänen kuivahko olemuksensa ja oma innokkuutensa/innottomuutensa ainakaan auttaneet asiaa. Niinpä keskustelut olivatkin aika vähäisiä, vaikka olisi voinut kuvitella, että asiaa olisi paljonkin voinut olla. Jutun juuri meiltä loppui kokonaan jo paljon ennen kuin oli suunniteltu. Miehillä sen sijaan juttua oli piisannut reilusti, kun heitä odotimme pitkään vielä määräajan yli. Isätyöntekijä vaikutti persoonana sellaiselta jonka jutut varmasti tempaavat mukaan, itseäni harmitti kun hän ei meidän naisten kanssa keskustellut... :) Vaikka itse en kokenut tästä kerrasta kostuvani yhtään mitään niin harmittelin vähän sitä, ettei ukko ollut mukana. Uskon että hän olisi tästä kerrasta pitänyt, vaikka toisin antoikin ymmärtää. Tuntemattomien isien kanssa hänellä olisi varmasti asiaa riittänyt ja kokemusten/ajatusten jakaminen olisi tehnyt hänelle enemmän kuin hyvää. Epäilen vahvasti, että ystäviensä ja työtovereidensa kanssa hän ei pääse näistä asioista sillätavalla puhumaan. Olihan ne työtoverit jo alkujaan kertoneet kuinka turhia tämmöiset valmennukset ovat ja ukolla oli ennen ensimmäistä kertaa todella negatiivinen kuva tulevasta..


No eilen olimme valmennuksessa jälleen yhdessä! Aiheena oli imetys, en sitä kuitenkaan ukolle kertonut, kun ajattelin ettei hän suostu muuten mukaan ollenkaan lähtemään. Paikalla oli jälleen eri vetäjä, tähänastisista ehdottomasti paras! Hänellä oli reipas ja vähän humoristinenkin tapa asiat kertoa, hän todella sai meidät kaikki innostumaan ja kuuntelemaan valppaina. Jopa ne miehet, vaikkei imetysasia niin heitä koskettanutkaan. Kotimatkalla ukko sanoi, että tälläkertaa takapuoli ei ehtinyt ollenkaan puutua ja hän olisi viihtynyt siellä vaikka tunnin lisää.. :)
Viimeisessä valmennuksessa, ensi viikolla aiheena on lapsiperheen arki.Toivottavasti vetäjä on silloin yhtä hyvä kuin eilen.

Oletteko muut jo näissä valmennuksissa käyneet? Kai niitä kuitenkin ympäri suomea järjestetään samaanmalliin? Miltä ne ovat tuntuneet? Ovatko herättäneet uusia ajatuksia siitä mitä eteen on tulossa? Miten miehenne ovat ne kokeneet?


Syyskuun toisella viikolla meidän olisi kai tarkoitus lähteä tutustumaan synnytyssairaalaan. Tuo tutustuminen ei näihin valmennuksiin enään liity, vaan on ihan yleinen odottajien tutustumismahdollisuus. Minulle  tuli  täytenä yllätyksenä, että minulla on mahdollisuus valita kahdesta sairaalasta, että missä haluan synnyttää. Kotikaupungin iso sairaala tai naapurikunnan vähän pienempi. Äkkiseltään ajatellen, en ymmärtänyt ollenkaan, miksi joku haluaisi reissata kauemmas synnyttämään, missä ei ole aina edes lastenlääkäriä paikalla.. Mutta toisaalta pienemmässä paikassa on kyllä etunsa.. rauhallista ja kiireettömämpää, kätilöillä kunnolla aikaa keskittyä yhteen synnyttäjään.. Mutta kyllä me suuntaamme turvallisemman tuntuiseen ja lähempänä olevaan isoon sairaalaan sitten kun aika koittaa.
Onko teillä muilla mahdollisuus tällaiseen valintaan? Mikä päätökseen vaikuttaa?