...ja pari päivää päälle.

Meidän pieni prinsessa on jo puolivuotias! Hurjan nopeasti on aika vierähtänyt, vastahan se syntyi!
Tuon pienen ihmisen puolivuotiseen elämään ja minun puolivuotiseen matkaani äitinä mahtuu jo niin paljon. Joka päivä on opittu jotakin uutta, jokaiseen päivään on mahtunut ilon hetkiä ja välillä niitä kyyneleitäkin on vuodatettu. Alkutaival oli aika raskasta ja hankalaa, mutta nykyään yhteiselomme sujuu hyvin ja pienet vastoinkäymisetkin vain vahvistavat meitä! Ennakkoon ei todellakaan osannut kuvitella millaista on olla äiti tai millaista on elämä vauvan kanssa. Ei ymmärtänyt kuinka nopeasti se pieni tuhisija kasvaa ja kehittyy. Eikä etenkään voinut käsittää sitä rakkauden määrää, mitä omaa lastaan kohtaan tuntee!!

Neuvolassa kävimme alkuviikosta, Mintulla kaikki kunnossa! Puntari näytti 7570 g ja mittanauha venyi
65,3 cm:iin. Kasvua ei ollut tullut paljon, mutta tarpeeksi kuitenkin. Paino on alkanut tasaantua vaikka yläkäyrillä edelleen mennään. Minttu syö todella hyvin, mutta kyllä kuluttaakin, hetkeäkään ei tyttö ole paikallaa, kokoajan kädet tai jalat viuhtovat ja lattialla kääntyillään. Syömme nyt neljä kiinteää ateriaa päivässä (aamupuuro, lounas, välipala ja päivällinen), neuvolasta kehoittivat aloittamaan vielä viideskin, iltapuuro. Meillä illat on menty pelkän maidon voimalla. Sillä on pärjätty ja yöt nukuttu hyvin niin en pidä vielä kiirettä tuon puuron kanssa. Istumisasennosta saimme kehuja, selkä on tytöllä niin suorassa. Saimme myös luvan alkaa käyttämään syöttötuolia ja hienosti onkin siinä ruokailut alkaneet sujua.

Eilen kävin tuon puolivuotiaan kanssa elokuvissa, heh vauvakinossa! smiley
Olin kovasti skeptinen ajatukselle, olin varma ettei elokuvan katsomisesta tule mitään. Ajattelin että lasten kitinät häiritsevät ja että meidän tyttö ei todellakaan jaksa kahta tuntia paikallaan. Olin aivan varma että elokuvareissu päätyy katastrofiin, mutta päätin kuitenkin lähteä tuonkin kokemaan... Mutta kuinkas sitten kävikään? Suunnittelin, että Minttu nukkuu unet juuri sopivasti ennen elokuvaa, kun menemme bussilla. No eihän se mitään nukkunut. Tytön ilme oli näkemisen arvoinen, kun maailman suurimpaan tv:seen tuli kuva. :) Minttuhan siis on kova tapittamaan tv:tä. Syötin lounasruoan heti elokuvan aluksi ja sitten tyttö istui kaikessa rauhassa sylissä, katseli elokuvaa, ihmetteli outoa ympäristöä ja toisia vauvoja, leikki mukaan ottamillani leluilla. Hetken aikaa lepuutti selkää makoilemalla mukana olevassa vaununkopassa ja hörppäsi samalla maitoa. Sitten taas jaksoi koko loppu elokuvan ajan olla sylissä. Elokuva kesti pikkuisen reilun 2 tuntia eikä tuo pieni rakkauspakkaus kitissyt ollenkaan, siis ei ollenkaan! Kyllä olin tytöstä ylpeä! Sali oli täyteen myyty (tai puolilleen, kun vain jokatoinen paikka myydään) ja voisin väittää ettei siellä kovinkaan moni vauva yhtä hienosti itkemättä jaksanut. Sain siis seurata suunnilleen koko elokuvan kaikessa rauhassa, mitä en todellakaan etukäteen olisi uskonut! Toisten vauvojen kitinät pystyi yllättävän hyvin suodattamaan pois, ainoa mikä otti korvaan oli heti takanani istuva lapsi (arvioisin n. 1-1½ vuotiaaksi), joka kitisi ja rätisi koko kaksituntisen. Mutta muuten oikein positiivinen kokemus!
Kuva on vähän huono, mutta todistusaineistoa elokuvateatterista :) Kivaa oli

Huomenna meillä on edessä jännittävä päivä, Minttunen menee ensimmäistä kertaa mummulle yökylään! Ukko on yön töissä ja minä lähden työkavereiden kanssa istumaan iltaa... Siitä sitten paremmin ensikerralla.