Hurjaa, enää viikko laskettuunaikaan!!! :D
Kaikista hurjinta on se, ettei todellakaan voi tietää vaikka synnytys käynnistyisi jo tänään, ehkä tunnin päästä... Tai huomenna, tai vasta 2 viikon päästä...

Kävin tänään neuvolassa ja tapasin uuden terkkarini. Oikein mukava, mutta aika nuoren oloinen nainen, mitä jo etukäteen hieman pelkäsin. Olisin kaivannut sitä kokemuksen syvää rintaääntä.. :) No mutta hän tuntui kuitenkin ihan pätevältä ja osasi vastata ajatuksiini. Kaikki mittaukset olivat edelleen hyviä, paisi hemoglobiini, joka oli rautatableteista huolimatta taas laskenut hieman. En käsitä miten se on mahdollista?
Kerroin terkkarille kuinka vauva on aina ollut vatsassa oikealla puolella ja potkut tuntuneet vasemmalla. Nyt ihan viimeisen viikon aikana asia on kuitenkin muuttunut. Sanoin epäileväni, että vauva on jotenkin kääntynyt, koska nyt selvästi kädet tai jalat sohottavat suoraan vasempaan kylkeen, mitä en ole aiemmin tuntenut. Tekee muuten kipeää, kun pikkuinen käsi/jalka puskee oikein kunnolla kylkeen.. Vatsaani painellessaan hän totesi heti, ettei pikkuinen todellakaan ole niin kuin edelliskerroilla on papereihin kirjailtu. Hän kysyi sopiiko, jos hän hakee toisen ihmisen vielä kokeilemaan missä asennossa vauva on. No tietenkin sopii. Oletan hänen epäilleen, että vauva olisi jopa perätilaan kääntynyt. Minulle outo hoitaja tuli paikalle, eikä hänkään oikein tuntunut olevan varma missä asennossa mahassani oltiin, joten paikalle hälytettiin vielä kolmaskin mielipiteen antaja.. Hän olikin edelliskerralta tuttu vanhempi nainen joka ei kauaa epäillyt vaan ilmoitti, että vauvan pää on jo syvällä lantiossa ja hän saa painellessaan hyvin tuntumaan hartialinjan, että oikeinpäin vatsassa ollaan edelleen!! Vauva on vain heijannut itsensä vasemmalle puolelle kohtua. Mikä helpotus!! Sydänäänet kuuluivat hyvin ja syke nousi 130:stä lähelle 150:ntä, kun häntä niin kovasti tuupittin. Että meillä kaikki hyvin!!

Ensi viikolla onkin sitten se 40 + 1 lääkäri, mutta kovasti elättelen toiveita, ettei sitä enää tarvita. Alapäässä tuntuu painetta ja ajoittain vihloo reilustikin. Supisteluja on edelleen usein, mutteivat ne kuitenkaan ole kivuliaita. Saas nähdä kuinka käy. Äitini sanoi, että ennen synnytyksen alkua huulet turpoavat, että sitä odotellessa... Olen kovasti koittanut tällä viikolla touhuta ja puhua vauvalle, että saisi alkaa hankkimaan jo tälle puolelle vatsaa tulemista. Eräs ystäväni totesi siihen, että puhu lisää vain, jos vauvalla sattuu olemaan vaaleat hiukset niin kuin äidillä, niin sillä kestää kauemmin sisäistää se asia... :D

Lisätääns tähän päivitetty mahakuva :)

Aikamoinen pallomaha olen