Ristiäispäivä on nyt lyöty lukkoon ja pappi tilaisuuteen varattu. Pienimuotoiset juhlat pidämme täällä kotona. Kastemekko on jo hankittu ja suvusta löytyy vanha kastemalja, että suurin piirtein kaikki on jo hyvällä mallilla. Tuohon päivään on vielä muutama viikko aikaa, ettei vielä varsinainen kiire ole, mutta nyt kuitenkin pitäisi pikkuhiljaa alkaa tehdä päätöksiä mm. nimen ja kummien suhteen...

Olemme tässä jo pidemmän aikaa  pohtineet Mintun nimiasiaa uudestaan. Nimestähän me siis pääsimme yhteisymmärrykseen jo alkukesästä. Molemmille, tytölle ja pojalle, päätimme silloin nimen, vaikka tyttöä tiedettiin jo odottaa. Eteen tuli sittemmin vain pieni mutta: Mintun serkku kastettiin ja hän sai yllätykseksemme saman nimen. Ei onneksi valitsemaamme etunimeä, mutta toisen nimen. En tietenkään kenellekkään (ukkoa lukuunottamatta) mitään sanonut, mutta kyllä minua asia kovasti harmitti. En tiedä onko sen oikeasti niin paljon väliä, mutta minusta tuntuu ettemme nyt voi antaa samaa toista nimeä, etenkään kun näiden kahden ristiäisten väliin ei jää kuin muutama kuukausi.
Tuntuu että vuoden päästä, ei olisi enää ongelma antaa samaa nimeä, mutta näin pian on. Ei sitä toista nimeä yleensä käytetä, eikä varmasti niin isossa roolissa pidemmänpäälle ole, mutta mietityttää silti. Toinen asia nimen suhteen on vielä se, että serkku on tuon nimen saanut hienosti johdettuna Mintun kanssa yhteisen isovanhempansa nimestä. Itselleni tietenkään tuommoinen ei ole tullut edes pieneen mieleen, vaan meille se nimi on valikoitunut ihan muista syistä. Ukolla oli tilalle jo uusi ehdotus, mikä pienen harkinnan jälkeen on tuntunut jopa hyvältä. Itse en kuitenkaan vielä olisi valmis siitä alkuperäisestä luopumaan, se on kuitenkin itselleni tietyllä tapaa niin tärkeä nimi...
Siispä sanokaahan lukijat, että mitä olette mieltä, jos serkuilla olisi sama toinen nimi? Onko se hassua vai pitääkö meidän muuttaa suunnitelmaamme? Millä perusteella ylipäätään olette nimeä lapselle valinneet?

Toinen asia mitä olemme alkaneet kovasti pohtia, ovat kummit Mintulle. Suuri kysymys mikä tässä onkin herännyt on että montako kummia on hyvä määrä?  Onko 5 kummia liikaa? Itse olen ajatellut, että 3 on hyvä määrä, mutta nyt on kuitenkin ajauduttu umpikujaan... Olemme päättäneet, että minun paras ystäväni on sylikummi ja hänet on tehtävään jo kutsuttu. Mutta sitten meillä on vielä kaksi pariskuntaa ehdolla. Todella läheisiä ja tärkeitä meille ovat molemmat pariskunnat, olemme molempien lapselle kummeja, toinen on sukua, toinen ei. Valinta näiden kahden pariskunnan väliltä tuntuukin nyt mahdottomalta. Meillä on pienet suvut ja vähän semmoisia "luottoaikuisia" Mintun elämään. Itse ajattelen, että omat sisarukset ovat niitä, jotka varmasti tulevat olemaan vauvan elämässä tärkeinä hahmoina, olivatpa sitten kummeja tai eivät. Siksi ajattelenkin, että lapsen elämässä olisi useampi "luottoihminen", kun kummeina on joku ei sukulainen. Toisaalta tuntuu, ettei sisarusta voi niin vain sivuuttaa. En tiedä osaanko esittää asiaa niinkuin sitä ajattelen, mutta umpikujassa ollaan. Epäilen, että he molemmat hiljaa mielessään odottavat sitä kutsua. Toisaalta ei kai kukaan voi loukkaantua, jos ei kummikutsua saakkaan? Voi olla, että teemme tästä kummiasiastakin yhtäkkiä liian suuren kysymyksen, mutta kaipailen silti apua...
Montako kummia teidän lapsella/lapsilla on/tulee olemaan? Ja millä perusteella ne on valittu?

Vai vietetäänkö teillä ristiäisten sijaan nimiäisiä?