Syksy on jo pitkällä, ulkona  on kylmä, sataa ja tuulee, puista tippuu lehdet.. (Paitsi tänään, saatiin nauttia ihanasta auringonpaisteesta!) Haalari, kintaat, pipo ja kurahousut ovat jo tulleet tutuiksi meidän pukeutumisessa. Niin ja kengät, kauan siinä meni, mutta nyt tyttö antaa laittaa kengät jalkaan ja antaa niiden olla jalassa. Alkuun kengät (tai jo niiden näkeminen) sai tytössä aikaan raivokohtauksen, jos ne saatiin jalkaan asti niin tuo vain istui paikallaan, huusi ja repi niitä pois.. Vaikea oli siis alku, mutta nyt kengät ovat jo normaali asuste, kun lähdetään ulos. Kyllä kesällä vaan oli helppoa, kun ei tarvinnut pukea eikä sen kummemmin miettiä miten ulkona tarkenee.

Keväällä käytössä oli äitiyspakkauksen vanupuku, se ei enää mahdu, eikä pidä kosteuttakaan niin edessä oli välikausihaalarin osto. Tein kirpputorilta huippu löydön, Hupan haalari, nätin värinen, uuden näköinen ja ennenkaikkea halpa. Facebookin kirpputorien kautta ostin tytölle myös toppahaalarin ja kaksiosaisen toppapuvun. Käytettyjä siis kaikki, mutta eivät ollenkaan käytetyn näköisiä! Nyt on varusteet talvea varten kunnossa ainakin pääosin.. Talvikengät tarvitaan vielä ja sitten paksummat hanskat ja pipo. :)


Syksy toi mukanaan myös muskarin!
Jatkettiin samassa seurakunnan muskarissa, nyt 1-vuotiaiden ryhmässä. Puolet ryhmästä on kevät kaudelta tuttuja. Ja täytyy sanoa, että kyllä oli kesän jälkeen mukava nähdä heitä ja todeta kuinka lapset ovat kasvaneet. Jo ensimmäisellä kerralla totesin, ettei ihan yhtä rauhallista tule olemaan, enään ei vauvat ole vain sylissä hytkytettävänä.  Kaikki lapset jo konttaavat, suurin osa kävelee, eihän ne samalla tavalla malta paikallaan olla.. Meidän neiti ensimmäisenä näytti muille mallia, kun ei jaksanut edes nimikierrosta asti paikallaan pysyä, heti oli kiire kavereita tervehtimään.. Tyttö konttasi ympäri huonetta ja istui keskellä lattiaa ihmettelemässä. Välillä kävi sylissäni, mutta taas halusi lattialle eikä sitten ollutkaan ainoa. Olen kuullut että jossain muskareissa katsotaan pahalla, jos lapsi ei malta pysyä paikallaan, mutta onneksi ei meillä, häiriöksi se ei kuitenkaan ole kenellekään. Enemmän häiritsee, jos lasta väkisin sylissä yrittää pitää.
Nyt erona kevääseen on ollut  se, että soittimia ei enään meille jaeta, vaan lapset saavat itse (vanhempien avustuksella) ne hakea ja liikkumis leikkejä on ollut enemmän. Viime kerralla ensimmäistä kertaa istuimme lattialla ja jokainen lapsi sai pallon, sitä pompoteltiin ja pyöriteltiin ja lopuksi lasta hypytettiin sen päällä musiikin tahtiin. Tämä oli oikein mukava uutuuus! :)

Nyt jo muista yhden muskarilaulunkin:
Tänne tullaan laulamaan, leikkimään ja soittamaan.
Täällä oottaa kaverit, paikka tää on muskari.
Taivaan isän hoivassa mukavaa on laulella.
Leikin, soitan, riemuitsen, kavereista iloitsen.
 
Kävimme muuten muutama viikko sitten myös avaamassa syyskautta vauvakerhossa... Siellä MLL kerhossa, jossa kevätkaudella kävimme joka viikko. Se kerhohan on vauvakerho, tarkoitettu alle 1-vuotialle, ajattelin että vielä ehdimme kuukauden verran siellä käydä, kun aina niin hyvin viihdyimme... No, siellähän oli syyskauden myötä uudet vauvat aloittaneet kerhoilun äitiensä kanssa. Vaikka emme vielä ns yli-ikäisiä olleetkaan niin heti kävi selväksi, että me emme enään vauvoja ole. Kerhossa oli paljon väkeä, kontaavia lapsia lisäksemme vain kaksi, sitten vanhimmat noin puoli vuotiaita ja joukon kuopuksella ei vielä ollut edes nimeä... Haikeat hyvästit jätimme kerholle ja sen vetäjille. Kävimme kevaallä niin tiiviisti kerhossa, että kesätauon jälkeenkin vetäjä muisti meidät ja tytön oikein nimeltä. :) Meidät toivotettiin tervetulleiksi toisena päivänä perhekahvilaan, jossa käy äitejä alle kouluikäisten kanssa. Vielä ei ole sinne menty, mutta ehkä tässä vielä joskus menemmekin tutustumaan...
Mutta kyllä hurjalta tuntui, että tyttö on kasvanut pois vauvakerhosta,
enään muutama päivä ja meidän pieni tyttäremme täyttää yhden vuoden!! heart