Kaikin puolin koen voineeni hyvin koko raskauden ajan. Töissä olen jaksanut painaa koko alku vuoden eikä oksennuskaan ole kertaakaan lentänyt. Alkuun väsytti kokoajan todella paljon, mutta se on helpottanut. Samoin kävi sille talven jatkuvalle etovalle ololle. Alkuvuonna myös mielialat ailahtelivat hurjasti, itkin ja nauroin ilman syytä, hermot meni herkästi ja kiukuttelin mitä ihmeellisimmistä asioista. Ukko on sanonut, että olen mielialojen kanssa jo palannut sille "normaalille" tasolle... Mikä se sitten liekin? ;) Selkävaivat ovat toistaiseksi nekin helpottaneet. Ikävä kyllä ummetus vaivaa edelleen. Jokapäiväiseen ruokavalioon kuuluu luumuja eri muodossa ja paljon kuituja. Jos päivittäinen luumuannos jää väliin, niin heti sen huomaa. Toistaiseksi en ole mihinkään vatsantoiminta lääkkeeseen joutunut turvautumaan, mutta saas nähdä vielä kuinka käy. Alkaa nuo luumutkin jo useamman kuukauden mutustelun jälkeen maistua puulta... Monet tuttavat ovat valitelleet raskausaikana päänsärkyä, minä en ole moista vaivaa havainnut ollenkaan, onneksi. Olen toistaiseksi vielä välttynyt muis turvotuksilta. Pahasti kyllä pelkään että alkaa nestettä kertyä ja paikat turvota kun kesä tästä etenee ja maha vielä kasvaa.. :(

Uudempina vaivoina ovat tulleet jalkakrampit ja närästys. Eikä ollenkaan mukavia vaivoja kumpikaan. Välillä tuntuu, että laittaa suuhun ihan mitä vaan niin närästys alkaa hetimiten. Minullahan ei ole vastaavaa ongelmaa ollut koskaan ennen, en oikeastaan ole edes tiennyt mitä se närästys on. Töissä sanoivat että närästys tietää sitä, että lapsella on paljon tukkaa jo syntyessään. Saas nähdä onko näin? Sitten ne krampit tai suonen vedot, iskee aina yöaikaan. Ei ole ollenkaan mukava herätys, kun pohjetta ja koko jalkaterää vääntää. Seinää tai lattiaa vasten olen yrittänyt jalkaa painaa, mutta ei sekään aina tunnu auttavan. Tuntuu ettei silloin pysty lainkaan kävelemään. Neuvolassa neuvoivat pitämään villasukkia jalassa ja jos ei auta niin syömään magnesiumia. Villasukat tovin ehkä helpottivatkin, mutta pidä nyt tämmöisillä helteillä sukkia, kun on muutenkin yötäpäivää hirvittävä hiki. Magnessiumia en ole toistaiseksi hakenut, mutta voi olla että siihenkin vielä joudun turvautumaan. Helteet ovat muutenkin vaatineet veronsa. Se vie kyllä puhtia rutkasti pois ja hiki virtaa kokoajan. Muutenkin minua on tupannut herkästi hikoiluttaa, niin nyt vasta hikoiluttaakin. Nykyään tuntuu myös, että kokoajan haisen hielle. Mikään dödö ei pidä hienhajua poissa saati estä hikoilua.. Töissä tuntuu, että kesken päivän olisi tarve mennä vaihtamaan puhdas paita, kun hikoilen niin hurjasti ja haisen pahalle. Työtoverit tosin ovat aina sitä mieltä, ettei niin ole... ;D Pissahätä tuntuu vaivaavan aina vain tiheämmin nykyisin. Enää ei semmoista yötä ole, ettenkö kerran vessaan joutuisi nousemaan. Onneksi kuitenkin vain kerran! Päivälläkin saa jatkuvasti hypätä vessassa, jos ei muuta niin päästämässä muutaman tipan pois. Muutamana iltana olen pesulta tullessani jopa jäänyt miettimään kävinkö pissalla ollenkaan, kun vielä tuntuisi olevan hätä. Välillä se on todellakin vain tunne, että on hätä, mitään ei sitten kuitenkaan tule kun vessaan pääsee.

Olen myös todennut, että liian pitkään en voi istua paikallaan. Vasempaan kylkeen alkaa aina pistämään niinmaan pirusti. En todellisuudessa tiedä mitä kipua se on ja mistä johtuu, mutta säännöllisen usein tulee, jos kauemman aikaa istun. Ja joka kerta juuri vasen puoli. Epäilen sen olevan jotakin lihaspistoa kylkiluiden välissä. Samaten maha painaa, jos vähän täytyy eteenpäin nojata. Pieni takakeno on kaiken a ja o. :) Omasta mielestäni vakavin vaiva kaikista on kuitenkin raskausdementia, miten olen vaivan nimennyt. Minulta on siis kertakaikkiaan mennyt muisti ja olen muutenkin muuttunut hoppänäksi... En tiedä onko se ihan normaalia, mutta minä ainakin kärsin vakavista oireista!