Meidän pikkuinen Minttunen on jo yhden viikon ikäinen!!! :D Äkkiä se aika vaan menee.
Päivät sairaalassa olivat rauhallisia ja menivät nopeasti, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Aluksi minua hieman pelotti miten kaikki lähtee sujumaan ja osaanko hoitaa vauvaa oikein. Paha paikka oli, kun ukko lähti ensimmäisenä iltana kotiin. Tuleva yö pelotti, olin todella väsynyt kun takana valvottua tunteja todella paljon.. Osaston hoitajat  pitivät meistä todella hyvää huolta, opastivat vauvan hoidossa ja etenkin imetyksen suhteen. Meillä kun oli tuon imetyksen kanssa pieniä ongelmia. Siksi emme vielä perjantaina päässeet kotiin. Minua se ei kyllä haitannut ollenkaan, tuntui turvalliselta olla osastolla opettelemassa, kun sännätä kovalla kiireellä kotiin. Tapasin kahdesti myös osaston imetyshoitajan, minkä koin erittäin positiiviseksi asiaksi. Hänellä oli kunnolla aikaa keskittyä meihin ja sain todella hyviä vinkkejä ja neuvoja.

Osastolla seurattiin murun lämpöä ja verensokeria, jotka olivat aina hyvät. Myös keltaisuusarvoja mitattiin, ensimmäisellä kerralla se oli 170 ja kotiinlähtö päivänä 201. Yläraja on 300, että siitä jäimme kauaksi ja arvon maltillisen nousun takia eivät uskoneet että meillä on tuota keltaisuus riskiä. Joskin minusta on kotona ajoittain tuntunut, että muru on vähän keltaisempi, mutta katsotaan mitä sanovat sitten neuvolassa. Painoa tietysti tarkkailtin myös:
paino syntyessään 3290g,
ensimmäisen päivän aamuna 2170g
toisen päivän aamuna 3070g
ja kotiin lähtö aamuna 3030g
Maanantaina kävimme neuvolassa punnituksessa ja silloin vaaka näytti 3140g, eli nousuun on paino hyvin lähtenyt. :)
Varsinainen ensimmäinen neuvola meillä on edessä huomenna aamulla. Terveydenhoitajamme oli kovasti pahoillaan, kun häneltä ei aikaa löytynyt, että olisi tullut kotona käymään. Maanantaina kävimme ihan vain sen painon takia pikavisiitillä neuvolassa, kun paino piti saada otettua aikaisemmin kuin tuo oikea neuvola aika on. :)

Sairaalasta pääsimme siis kotiin lauantaina päivällä. Olin kotiin pääsystä innoissani, mutta toisaalta kyllä se jännittikin. Ei olisi enää hoitajia apuna, jos paniikki iskee.. Kotimatka sujui hyvin, minttunen nukkui koko automatkan. Rakas innokas karvaturrimme oli seota jalkoihinsa, kun menin useamman päivän poissa olon jälkeen kotiin. Ja sitten se vasta ihmeissään olikin, kun ukko toi vauvan sisälle. Voi sitä nuuskutuksen määrää. :) Tuoksu oli koiralle jo tuttu, kun ukko toi sairaalasta mukanaan jo aikaisemmin harsoja joissa oli vauvan haju. Tuo kohtaaminen meni kaikin puolin hyvin. Koira on ollut kuin lapsenvahti, pienikin inahdus kun kuuluu niin tämä juoksee katsomaan mikä on hätänä. Voimille on sitäkin ottanut, kun on joutunut yötä päivää vahtimaan meitä. :)

Päivät kotona ovat kuluneet joutuisasti, kaikin puolin ihan hyvin. Hissuksiin on oltu, vieraita ei toistaiseksi ole isovanhempia lukuunottamatta oikeastaan käynyt. Ja on kyllä ollut ihan mukava tutustua vauvantuoksuiseen arkeen kaikessa rauhassa. Pientä rutiinia elämään on jo alkanut löytyä, muru syö, nukkuu ja kakkaa. :) Yöllä on yleensä kolme kertaa noustu tissille. Väsyneitä kyllä ukon kanssa ollaan, jotenkin sitä vaan ei ole päässyt päivällä nukkumaan, silloin kun vauva nukkuu, sitä mukamas on niin paljon kaikkea tehtävää. Ja pelkästään vauvan tuijottamiseen ja ilmeiden ihailuun menee päivästä paljon aikaa.
Edelleen on jotenkin epätodellinen oli siitä, että minä olen nyt äiti! On tää vaan ihanaa!!